Nyt puhuu kohuklinikalla työskennellyt kirurgi: ”Rehellisesti sanottuna, mitä helvettiä”

Plastic Surgery Centerillä aiemmin työskennellyt plastiikkakirurgi kertoo avoimesti klinikan sisäisistä toimintatavoista sen jälkeen, kun nuoren naisen, Olivia Oraksen, kuolema on herättänyt laajaa keskustelua kauneuskirurgian turvallisuudesta Suomessa. Kirurgin mukaan tapahtunut ei ollut hänelle yllätys, sillä klinikan johtavan lääkärin Karl Johan Svedjeholmin toimintatavat olivat herättäneet huolta jo pitkään ennen tragediaa.

Ei yllätys alalla työskennelleille

Kirurgi, joka on aiemmin työskennellyt Plastic Surgery Centerillä, kertoo, ettei Olivia Oraksen kuolema tullut hänelle yllätyksenä. Hänen mukaansa klinikan toimintakulttuurissa oli havaittavissa merkkejä, jotka viittasivat siihen, että vakava vaaratilanne oli ajan kysymys. Kirurgin sanoin tilanne kiteytyy lyhyesti: "Rehellisesti sanottuna, mitä helvettiä." Kommentti kuvaa sitä hämmennystä ja turhautumista, jota alalla pitkään toimineet ammattilaiset ovat tunteneet seuratessaan klinikan toimintaa sivusta.

Kirurgin kertomus avaa harvinaisen suoran näkökulman siihen, millaista arkea kauneuskirurgiaan erikoistuneella yksityisklinikalla saattaa parhaimmillaan ja pahimmillaan olla. Vaikka ala on Suomessa säänneltyä, yksityisten klinikoiden sisäinen laadunvalvonta ja käytännöt voivat vaihdella huomattavasti riippuen siitä, miten johto suhtautuu potilasturvallisuuteen ja hoitokäytäntöjen noudattamiseen. Kirurgin mukaan Plastic Surgery Centerillä oli havaittavissa toistuvia ongelmia, jotka eivät liittyneet yksittäisiin erehdyksiin vaan laajempaan toimintakulttuuriin.

Toistuvia puutteita hoidon laadussa

Haastattelussa kirurgi kuvaa useita tilanteita, joissa hoitokäytännöt eivät hänen näkemyksensä mukaan vastanneet sitä tasoa, jota kirurgiselta toiminnalta tulisi edellyttää. Kyse ei ollut hänen mukaansa yksittäisistä inhimillisistä virheistä, joita sattuu kaikilla terveydenhuollon alueilla, vaan toistuvasta kaavasta, jossa potilasturvallisuus näytti jäävän toissijaiseksi muihin tavoitteisiin nähden.

Kirurgi luonnehtii tilannetta sanoin: "Kyse ei ollut enää yksittäisistä tapauksista. Toiminta oli häikäilemätöntä ja potilasturvallisuutta vaarantavaa. Täyttä puoskarointia." Näin voimakas luonnehdinta alan sisältä on poikkeuksellinen, sillä terveydenhuollon ammattilaiset noudattavat tyypillisesti pidättyväistä linjaa julkisissa kannanotoissaan kollegoidensa toiminnasta. Kun asiantuntija päätyy silti käyttämään näin suoria sanoja, se kertoo siitä, kuinka vakavana hän on kokenut näkemänsä.

Kuvaukset koskevat muun muassa sitä, miten leikkauksiin valmistauduttiin, miten potilaita arvioitiin ennen toimenpiteitä ja millaista seurantaa heille tarjottiin toimenpiteiden jälkeen. Yksityiskirurgian alalla nämä vaiheet ovat kriittisiä, sillä toimenpiteet tehdään usein ilman sitä laajaa tukiverkostoa, joka julkisessa terveydenhuollossa on tarjolla. Jos esivalmistelu tai jälkiseuranta jää puutteelliseksi, riski komplikaatioihin kasvaa merkittävästi.

Johtavan lääkärin toimintatavat kritiikin kohteena

Klinikan johtava lääkäri Karl Johan Svedjeholm nousee haastattelussa erityisen kritiikin kohteeksi. Kirurgin mukaan johtajan toimintatavat loivat koko klinikalle ilmapiirin, jossa nopeus ja määrä saattoivat mennä huolellisuuden edelle. Tällainen kulttuuri voi syntyä esimerkiksi silloin, kun yksityisklinikan taloudellinen menestys riippuu suoraan tehtyjen toimenpiteiden määrästä, jolloin kiireen ja tehokkuuden korostaminen voi hiljalleen syrjäyttää perusteellisen potilasarvioinnin.

Kirurgin kertomuksen perusteella klinikalla oli havaittavissa toimintamalleja, jotka poikkesivat siitä, mitä alan yleiset hoitosuositukset ja hyvä kliininen käytäntö edellyttävät. Tällaisia poikkeamia voivat olla esimerkiksi liian tiivis leikkausaikataulu, riittämätön esitietojen kartoitus tai se, ettei potilaille anneta tarpeeksi aikaa harkita toimenpiteen riskejä ennen suostumuksen antamista. Yksittäin tarkasteltuina tällaiset puutteet saattavat vaikuttaa pieniltä, mutta yhdessä ne voivat muodostaa vakavan riskin potilaan turvallisuudelle.

On syytä muistuttaa, että kyseessä on yhden entisen työntekijän näkemys, eikä se sellaisenaan ole oikeudellinen arvio tapahtuneesta. Viranomaisten tehtävänä on selvittää, mitä Olivia Oraksen tapauksessa todella tapahtui ja onko klinikan toiminnassa ollut sellaisia puutteita, jotka liittyvät suoraan kuolemaan johtaneisiin tapahtumiin. Silti kirurgin kertomus tarjoaa arvokasta taustatietoa siitä, millaisia huolia klinikan sisällä on esiintynyt jo ennen tätä yksittäistä tapausta.

Potilasturvallisuus vaakalaudalla

Kauneuskirurgia on Suomessa kasvava ala, jossa yksityiset toimijat kilpailevat asiakkaista muun muassa hinnalla, nopeudella ja markkinoinnilla. Tämä kilpailuasetelma voi joissain tapauksissa luoda paineita, jotka ovat ristiriidassa potilasturvallisuuden kanssa. Kirurgin kuvaus Plastic Surgery Centerin toiminnasta herättää kysymyksen siitä, kuinka hyvin nykyinen valvontajärjestelmä pystyy tunnistamaan ja puuttumaan tilanteisiin, joissa yksittäisen klinikan toimintakulttuuri alkaa etääntyä hyväksyttävistä hoitokäytännöistä.

Suomessa terveydenhuollon valvonta perustuu pitkälti jälkikäteiseen arviointiin: ongelmat tulevat usein ilmi vasta silloin, kun jotain on jo mennyt vakavasti pieleen. Ennakoiva valvonta, kuten säännölliset tarkastukset tai riippumaton laadunarviointi, voi jäädä yksityisillä klinikoilla vähemmälle huomiolle kuin julkisessa terveydenhuollossa. Tämä asettaa entistä suuremman painoarvon sille, että alalla työskentelevät ammattilaiset uskaltavat nostaa esiin havaitsemiaan epäkohtia, vaikka se saattaisi vaikuttaa heidän omaan asemaansa tai maineeseensa alalla.

Kirurgin päätös puhua julkisesti kokemuksistaan voidaan nähdä osana laajempaa keskustelua siitä, missä kulkee raja kaupallisen tehokkuuden ja lääketieteellisen huolellisuuden välillä. Kun toimenpiteitä markkinoidaan nopeina ja helppoina ratkaisuina, riskinä on, että potilaille annetaan puutteellinen kuva niihin liittyvistä vaaroista. Tämä koskee erityisesti tilanteita, joissa toimenpiteet tehdään paikallispuudutuksessa tai kevyemmällä anestesialla ilman sitä valmiutta, joka sairaalaympäristössä on käytettävissä vakavien komplikaatioiden varalta.

Mitä tapahtuu seuraavaksi

Olivia Oraksen kuolema on jo johtanut siihen, että klinikan toimintaa ja siihen liittyviä käytäntöjä tarkastellaan tarkemmin. Kirurgin esiin nostamat havainnot lisäävät painetta sille, että asiaa selvitetään perusteellisesti myös laajemmasta näkökulmasta kuin vain yksittäisen tapauksen osalta. Mikäli viranomaisten selvityksissä vahvistuu, että klinikan toimintatavoissa on ollut järjestelmällisiä puutteita, sillä voi olla vaikutuksia paitsi kyseisen klinikan toimintaan myös laajemmin siihen, miten yksityistä kauneuskirurgiaa Suomessa valvotaan jatkossa.

Alan sisältä nousevat kertomukset, kuten tämä, voivat toimia myös herätyksenä muille toimijoille tarkastella omia käytäntöjään kriittisesti. Potilaiden näkökulmasta on tärkeää, että he saavat ennen toimenpiteeseen ryhtymistä totuudenmukaisen ja kattavan kuvan sekä hyödyistä että riskeistä, riippumatta siitä, tehdäänkö toimenpide julkisessa vai yksityisessä terveydenhuollossa. Keskustelu Plastic Surgery Centerin toiminnasta jatkunee vielä pitkään, ja sen lopputulos voi vaikuttaa merkittävästi siihen, millaisia vaatimuksia yksityisille kauneuskirurgiaklinikoille asetetaan tulevaisuudessa.