Perussuomalaisten kannatus lähestyy kokoomusta tuoreessa puoluekannatusmittauksessa

Suomalaisessa puoluekentässä on käynnissä hidas mutta selvä liike. Tuore kannatusmittaus osoittaa, että kokoomuksen ja perussuomalaisten välinen kannatusero on kaventunut tasolle, jota ei ole nähty kuluvan vaalikauden aikana. Kahden suurimman hallituspuolueen kannatusluvut ovat lähentyneet toisiaan vaihe vaiheelta, ja kehitys on jatkunut riittävän pitkään, jotta sitä voidaan pitää muutakin kuin yksittäisen mittauksen satunnaisvaihteluna.

Kannatusmittausten lukeminen vaatii aina tiettyä varovaisuutta. Yksittäinen mittaus sisältää tilastollista epävarmuutta, eikä sen perusteella voi tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä yksittäisten puolueiden tulevaisuudesta. Kun useampi mittaus kuitenkin osoittaa samaan suuntaan, kyse on todennäköisemmin todellisesta mielialan muutoksesta äänestäjäkunnassa kuin mittausvirheestä. Juuri tällaista pitkäjänteistä liikettä kokoomuksen ja perussuomalaisten kannatuslukujen välillä on nyt havaittavissa.

Kaksi suurta hallituspuoluetta samassa veneessä

Kokoomus ja perussuomalaiset ovat istuneet samassa hallituksessa koko kuluvan vaalikauden ajan, ja niiden kannatuskehitystä on tästä syystä luontevaa tarkastella rinnakkain. Hallituspuolueiden kannatus reagoi usein herkästi talouden tilaan, hallituksen tekemiin päätöksiin ja julkiseen keskusteluun niiden ympärillä. Kun kaksi suurinta hallituspuoluetta lähestyvät toisiaan kannatuksessa, kyse on tyypillisesti siitä, että toinen on menettänyt kannatustaan ja toinen on pystynyt joko säilyttämään omansa tai jopa kasvattamaan sitä.

Hallituskumppanuus on puolueille aina kaksiteräinen miekka. Toisaalta hallitusvastuu tuo näkyvyyttä ja mahdollisuuden viedä läpi omia tavoitteita, toisaalta se altistaa puolueen suoraan kritiikille silloin, kun päätökset koetaan epäonnistuneiksi tai kun taloudellinen tilanne ei parane toivotulla tavalla. Kannatuslukujen lähentyminen kertoo usein siitä, että äänestäjät arvioivat hallituspuolueiden onnistumista eri tavoin riippuen siitä, mihin politiikan lohkoon puolue on erityisesti profiloitunut.

Samalla kannatuskehitys muistuttaa siitä, että hallituspuolueiden yhteistyö ei ole koskaan täysin kitkatonta, vaan siihen sisältyy jatkuvaa kilpailua äänestäjien luottamuksesta. Molemmat puolueet joutuvat tasapainoilemaan oman profiilinsa säilyttämisen ja yhteisen hallitustyön vaatiman kompromissihalukkuuden välillä, mikä osaltaan selittää kannatuslukujen herkkyyttä pienillekin muutoksille julkisessa keskustelussa.

Kannatuserojen kaventumisen taustalla vaikuttavat tekijät

Puoluekannatuksen muutoksia selitetään yleensä useamman tekijän yhteisvaikutuksella. Talouden yleinen tila, työllisyyskehitys, hintojen nousu ja julkisen talouden tasapainottamiseen liittyvät päätökset muokkaavat äänestäjien mielialaa jatkuvasti. Kun hallitus joutuu tekemään säästöpäätöksiä tai kun talouskasvu ei etene toivotulla tavalla, kritiikki kohdistuu usein voimakkaimmin siihen puolueeseen, joka mielletään talouspolitiikan päävastuulliseksi.

Toisaalta myös maahanmuuttoon, turvallisuuteen ja arvokysymyksiin liittyvä keskustelu vaikuttaa erityisesti sellaisten puolueiden kannatukseen, jotka ovat rakentaneet profiiliaan vahvasti näiden teemojen varaan. Julkinen keskustelu näistä aiheista on ollut viime aikoina vilkasta, ja se on todennäköisesti osaltaan vaikuttanut siihen, miten äänestäjät asemoivat itsensä suhteessa hallituspuolueisiin.

On myös syytä muistaa, että kannatuslukujen lähentyminen ei välttämättä tarkoita, että toinen puolue olisi menettänyt äänestäjiään suoraan toiselle. Äänestäjäkunnan liikkuminen puolueiden välillä on nykyisin aiempaa monimuotoisempaa, ja kannatusta voi siirtyä useaan suuntaan samanaikaisesti: oppositiopuolueille, pienemmille puolueille tai äänestämättä jättämisen suuntaan. Kahden suurimman hallituspuolueen lukujen lähentyminen voi siis syntyä useamman rinnakkaisen liikkeen summana.

Mitä lähentyminen tarkoittaisi hallituksen sisäiselle asetelmalle

Hallituksen sisäinen voimasuhde on tähän asti perustunut siihen, että kokoomus on ollut selvästi suurin puolue ja sen johtoasema hallituksessa on ollut kannatuslukujen valossa vankka. Jos ero perussuomalaisiin kapenee entisestään, se voi muuttaa myös hallituksen sisäistä dynamiikkaa. Suurimman puolueen asema ei ole pelkästään symbolinen kysymys, vaan se vaikuttaa myös siihen, miten neuvotteluvoimaa jaetaan hallituksen sisällä eri kysymyksissä.

Perussuomalaisten kannalta kannatuksen kasvu tarkoittaisi vahvistuvaa asemaa suhteessa pääministeripuolueeseen. Se voisi näkyä esimerkiksi siinä, millä painoarvolla puolue pystyy ajamaan omia tavoitteitaan hallitusneuvotteluissa ja miten se asemoituu julkisessa keskustelussa. Samalla on huomattava, että hallituksen sisäiset voimasuhteet eivät muutu automaattisesti kannatusmittausten perusteella, vaan ne perustuvat viime kädessä eduskuntavaalien tulokseen ja hallitusohjelmaan kirjattuihin sopimuksiin.

Kokoomukselle tilanne on puolestaan haaste, joka vaatii tarkkaa harkintaa siitä, miten puolue viestii omista saavutuksistaan ja miten se vastaa kritiikkiin talouspolitiikastaan. Suurimman hallituspuolueen rooliin kuuluu usein se, että sille kasautuu enemmän vastuuta myös sellaisista päätöksistä, jotka on tehty yhdessä koko hallituksen kesken.

Oppositio seuraa tilannetta tarkkaan

Oppositiopuolueet seuraavat hallituspuolueiden kannatuskehitystä yhtä tarkasti kuin hallitus itse. Kun kaksi suurinta hallituspuoluetta lähenevät toisiaan kannatuksessa, se voi kertoa myös siitä, että osa äänestäjistä on tyytymätön koko hallituksen linjaan eikä pelkästään yksittäisen puolueen tekemisiin. Tällaisessa tilanteessa oppositiolla on mahdollisuus profiloitua vaihtoehtona, joka tarjoaa selkeästi erilaisen suunnan talous- ja yhteiskuntapolitiikkaan.

Samaan aikaan on huomattava, ettei kannatuksen kaventuminen hallituspuolueiden välillä automaattisesti tarkoita, että äänestäjät siirtyisivät oppositioon. Osa liikkeestä voi tapahtua myös hallituspuolueiden sisällä ja niiden välillä, jolloin kokonaiskannatus hallitukselle pysyy suunnilleen ennallaan, vaikka yksittäisten puolueiden osuudet muuttuvatkin. Tämä tekee kannatuskehityksen tulkinnasta haastavaa, ja siksi poliittiset kommentaattorit tarkastelevat mittauksia yleensä useamman kuukauden aikajänteellä yksittäisen luvun sijaan.

Kannatusmittausten merkitys osana vaalikauden kokonaiskuvaa

Kannatusmittaukset eivät ole vaalitulos, vaan hetkellinen kuva äänestäjien mielialasta tietyllä ajanhetkellä. Niiden arvo on siinä, että ne auttavat hahmottamaan pitkän aikavälin trendejä ja sitä, miten julkinen keskustelu ja poliittiset päätökset heijastuvat äänestäjäkunnan asenteisiin. Kun kahden suurimman hallituspuolueen kannatusluvut lähestyvät toisiaan pidemmän ajan kuluessa, kyse on kehityksestä, jota poliittiset toimijat itse seuraavat tarkasti.

Puolueiden sisällä kannatuskehitys vaikuttaa usein myös sisäiseen keskusteluun linjauksista ja viestinnästä. Jos puolue kokee menettävänsä kannatustaan, se voi johtaa paineisiin terävöittää omaa profiilia tai painottaa uudelleen niitä teemoja, joilla puolue on aiemmin menestynyt. Vastaavasti kannatustaan kasvattava puolue saa usein lisää itseluottamusta omien tavoitteidensa ajamiseen, mikä voi näkyä myös hallitusyhteistyön sisällä käytävissä keskusteluissa.

Seuraavat kuukaudet näyttävät, onko kyseessä pysyvämpi käänne vai ohimenevä vaihe kannatuskäyrissä. Poliittinen kenttä elää jatkuvasti, ja yksittäiset tapahtumat, kuten suuret päätökset talouspolitiikassa tai kansainvälisessä toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset, voivat vielä muokata tilannetta merkittävästi ennen kuin vaalikausi etenee kohti loppuaan. Joka tapauksessa kahden suurimman hallituspuolueen kannatuslukujen lähentyminen on kehitys, joka pysyy tarkkailun kohteena niin puolueiden sisällä kuin laajemmassa yhteiskunnallisessa keskustelussakin.

Katse eteenpäin

Kannatuslukujen kaventuminen ei muuta hallituksen kokoonpanoa eikä sen tekemiä päätöksiä sinällään, mutta se voi vaikuttaa siihen ilmapiiriin, jossa hallituspuolueet toimivat loppuvaalikauden ajan. Mitä lähempänä puolueiden kannatus on toisiaan, sitä herkemmin pienetkin muutokset julkisessa keskustelussa voivat heijastua seuraaviin mittauksiin. Tämä pätee erityisesti tilanteessa, jossa molemmat puolueet ovat samanaikaisesti vastuussa hallituksen yhteisistä päätöksistä ja joutuvat siksi vastaamaan osin samoihin kysymyksiin äänestäjien suuntaan.

Lopulta ratkaisevaa on se, miten puolueet onnistuvat vastaamaan äänestäjien odotuksiin talouden, turvallisuuden ja arjen kysymysten osalta loppuvaalikauden aikana. Kannatusmittaukset toimivat tässä prosessissa eräänlaisena mittarina, joka kertoo, miten hallituksen toiminta ja julkinen keskustelu heijastuvat äänestäjäkunnan mielialaan, mutta lopullinen arvio puolueiden menestyksestä tehdään vasta vaaliuurnilla.