# Potilastietojen laittomasta katselusta kiinni jää tuhansia terveydenhuollon ammattilaisia vuosittain
Terveydenhuollon tietojärjestelmissä säilytetään jokaisen potilaan henkilökohtaisia ja arkaluontoisia terveystietoja. Näiden tietojen käyttö on tiukasti säänneltyä ja rajoitettua – terveydenhuollon ammattilainen saa tarkastella vain niihin potilastietoihin, joiden hoitaminen kuuluu hänen työtehtäviinsä. Silti vuosittain tuhansia hoitajia ja lääkäreitä jää kiinni siitä, että he katselevat omia tai muiden potilastietoja ilman asiallista hoitotavoitetta.
Hyvinvointialueiden tietosuojan valvonta paljastaa jokaisen vuoden samankaltaisen kaavan: lakitekstejä vastoin joukko ammattilaisia käyttää potilastietokantoihin liian laajaa pääsyä. Jotkut katsovat omia terveystietojaan, toiset tekivät tarkastuksia ilman perusteltua syytä. Vaikka hyvinvointialueet muistuttavat asiasta toistuvasti ja järjestävät koulutusta, ongelma ei häviä. Yhdessä asiassa kuitenkin ilmenee positiivinen trendi: tutkintaan johtavat rangaistukset jäävät useimmiten lieväksi puolustukseksi ja muistutuksiksi.
Laajalti tunnettu sääntö, mutta moni silti rikkoo sitä
Terveydenhuollon tietojärjestelmät on rakennettu siten, että jokainen käyttäjä näkee vain ne potilastiedot, jotka ovat välttämättömiä hänen työskentelylleen. Lääkäri, joka hoitaa potilaan sydänsairautta, näkee sydäntutkimukseen liittyvät tiedot. Sairaanhoitaja, joka ottaa näytteitä, pääsee laboratoriotietoihin. Tämä periaate tunnetaan "tarvitse tietää" -säännöksi ja se on perustavanlaatuinen terveydenhuollon tietosuojassa.
Silti säännöstä poikkeaminen on yllättävän yleistä. Hyvinvointialueet eri puolilla Suomea kertoivat viime vuosina kiinni jääneiden tapausten määristä. Tulokset olivat johdonmukaisia: sadat, jopa tuhannet tilanteet vuosittain, joissa järjestelmän lokitiedot paljastivat poikkeavan käyttäytymisen.
Koska potilastiedot ovat terveydenhuollon järjestelmissä, ne tallentuvat automaattisesti. Kuka kirjautui sisään, mitä tietoja hän tutki, ja milloin – kaikki tämä jää jäljelle. Nämä lokitiedot muodostavat perustan tietosuojaa valvovien ammattilaisten työlle. Kun järjestelmä osoittaa, että sairaanhoitaja on katselut potilasta, jonka hoitaminen ei kuulu hänen tehtäviiinsä, asia tulee välittömästi tutkittavaksi.
Miksi terveydenhuollon ammattilaiset rikkovat sääntöä
Motiivit vaihtelevat. Jotkut hoitajat tai lääkärit ovat katsoneet omia terveystietojaan – omituinen ja epäammatillinen käytös, mutta silti yllättävän yleistä. Ehkä he halusivat tietää, mitä omasta potilastietueestaan löytyy tai mitä heidän edellinen lääkärinsä oli kirjannut. Toiset taas ovat olleet uteliaita kollegoiden potilastiedoista.
Osa tapauksista on ehkä ymmärrettävämpiä. Kiireinen osasto, käyttäjätunnus, joka on jaettu usean ihmisen kesken, tai järjestelmän käyttöliittymä, joka sekoittaa käyttäjiä – nämä tekijät saattavat johtaa sattumaan, että väärät tiedot tulevat näkyville. Silti suurin osa paljastuneista tapauksista näyttää olevan tahallisia tai ainakin huolimattoman käyttäytymisen seurausta.
Hyvinvointialueet painottavat, että ongelma on pääosin koulutuksellinen. Ammattilaiset eivät aina ymmärrä, kuinka vakavasti tietosuojaa otetaan ja mitkä ovat seuraukset. Nuoremmat työntekijät, jotka ovat oppineet käyttämään digitaalisia järjestelmiä jo kouluaikoinaan, saattavat pitää potilastietokantoja tavallisina tietokantoina, joiden käyttö on nelikään vapaa kuin muiden digitaalisten järjestelmien.
Kurinpitotoimet ovat usein lievät
Kun tietosuojaa valvova viranomainen tai hyvinvointialueen sisäinen valvonta paljastaa laittoman katselun, seuraavaksi käynnistyy tutkinta. Näissä tutkinnassa selviää, oliko kyseessä tahallinen rikkaus, huolimattomuus vai jokin muu tekijä.
Rangaistukset ovat kuitenkin usein varsin lieviä. Monet tapaukset päätyvät siihen, että ammattilainen saa muistutuksen ja hänet kutsutaan koulutukseen. Vakavimmissa tapauksissa voi seurata varoitus tai poistaminen tehtävistä, mutta sitäkään ei tapahdu usein. Rikosoikeudellisia seuraamuksia on jäänyt harvoin.
Tämä lievin käsittely herättää kysymyksiä. Jotkut kriitikot väittävät, että jos rangaistus on pehmeä, ammattilaiset eivät ota kieltoa riittävän vakavasti. He saattavat ajatella, että pieni vilkaiseminen omaan tai kollegansa potilastietueeseen on ok, koska pahimmillaan seuraa vain muistutus. Hyvinvointialueet puolestaan argumentoivat, että suurin osa tapauksista on satunnaisia ja että koulutus on tehokkain keino muuttaa käyttäytymistä.
Tietosuojan merkitys potilasturvallisuudelle
Pohjimmiltaan kyse on potilasturvallisuudesta ja henkilökohtaisesta yksityisyydestä. Potilaan terveystiedot ovat sensitiivisiä ja henkilökohtaisia. Jos hoitaja voi katsoa, mitä potilastietoja tahansa, sen vaikutukset ulottuvat laajalle. Potilas ei voi tietää, kuka on katsonut hänen tietojaan ja mihin tarkoitukseen.
Kuvittele potilas, jolla on diagnoosi, joka hän haluaa pitää yksityisenä – ehkä psyykkinen sairaus, seksuaaliterveyteen liittyvä asia tai jokin muu arkaluontoinen terveystieto. Jos kuka tahansa sairaalan työntekijä voi tarkastella näitä tietoja, potilaan yksityisyys jää kasvattomaksi. Lisäksi on olemassa riski, että tiedot levitään ammattilaisesta toiselle, vaikka se olisi kiellettyä.
Tietosuoja on siis paitsi lakisääteinen vaatimus myös perustuslaillinen oikeus. Potilaan autonomia ja kunnioitus vaativat, että hänen henkilökohtaiset terveystiedot ovat suojattuja ja että vain ammattilaiset, joilla on asialle oikeutettu syy, voivat niihin päästä.
Mitä tulevaisuus tuo
Hyvinvointialueet ovat lisänneet tietosuojaa koskevan koulutuksen määrää. Uudet työntekijät osallistuvat pakollisiin tietosuojaa käsitteleviin koulutuksiin. Olemassa oleviin työtekijöihin kohdistuu säännöllistä muistutusviestiä ja tiedotusta asiasta.
Teknologiakin kehittyy. Jotkut järjestelmät alkavat antaa varoituksia, kun potilastietoja tarkastellaan epätavallisella tavalla. Automaattiset ilmoitukset voivat hälyttää esimiehiä, jos joku on katseluhistoriassa käynyt outoja hakuja.
Silti ongelma ei todennäköisesti katoaa kokonaan. Kunhan ihmisiä työskentelee terveydenhuollon järjestelmissä, väärinkäyttöjä tulee olemaan. Kysymys on enemmän siitä, miten niistä saadaan mahdollisimman harvinaisia ja miten ne käsitellään oikeudenmukaisen ja johdonmukaisen koulutuksen ja tarvittaessa kurinpidon avulla.
Ladataan kommentteja...