Puuttuvat satatuhatta työpaikkaa – jäykillä työmarkkinoilla tarjonnan kasvu ei vielä lisää työllisyyttä

# Puuttuvat satatuhatta työpaikkaa – jäykillä työmarkkinoilla tarjonnan kasvu ei vielä lisää työllisyyttä

Suomalaisilla työmarkkinoilla on jotakin perustavaa laatua olevaa häilymistä. Vaikka talouskasvun myötä työn tarjonta kasvaa, se ei automaattisesti muutu lisääntyneiksi paikoiksi työttömille hakijoille. Tuhansia tehtäviä jää täyttämättä samalla kun kymmenettuhannet ihmiset ovat työnhakuina. Tämä paradoksi paljastaa, että pelkkä paikkojen lisääminen ei riitä. Työmarkkinoiden rakenteet, koulutuspolut ja osaamisen vaatimukset luovat esteitä, joita vain järjestelmälliset ratkaisut voivat purkaa.

Viimeisten vuosien kehityksessä on näkynyt jatkuva trendi: yritykset kasvavat ja palkkaavatkin uusia työntekijöitä, mutta sopivien kandidaattien löytäminen on yhä vaikeampaa. Samalla työttömyys pysyy korkealla tai jopa kasvaa. Tämä epäsuhta ei ole sattuma vaan seurausta syvemmistä markkinahäiriöistä, joita taloustieteilijät ovat tunnistaneet vuosien ajan.

Osaamisen epäsuhta haittaa työnhakijoita

Yksi keskeisimmistä ongelmista on osaamisen ja työnantajien vaatimusten välinen kuilu. Monissa teollisuusaloissa ja palvelusektorilla kaivataan erityistä pätevyyttä ja tekniikan tuntemusta, mutta työttömien joukosta ei löydy riittävästi oikeanlaisen koulutuksen saaneita henkilöitä. Ammatilliset taidot, joita markkinoilla kaupataan, eivät usein vastaa työnantajien tarpeita.

Koulutuksen tarjonta ei ole joustanut riittävän nopeasti muuttuvien työmarkkinoiden mukaisesti. Kun uusien teknologioiden käyttöönotto nopeuttaa muutosta, perinteinen koulutuspolku jää jäljessä. Nuoret ja keskeikäiset tulevat ohjatuksi ammatillisiin koulutuksiin, joiden arvio tulevasta työmarkkinakysynnästä osoittautuu alaksi puutteelliseksi. Toisaalta jo työvoimasta poistuneet tai pitkään työttömänä olleet jäävät lisäkoulutuksen ulkopuolelle, vaikka heillä olisi motivaatio oppia uutta.

Yritykset puolestaan eivät aina ole valmiita investoimaan uusien työntekijöiden kouluttamiseen. Lyhyen aikavälin tuottavuusvaatimukset ajävät rekrytointipäätöksiä, ja valmiiksi osaamisen omaavien hakijoiden etsintä tuottaa helpompia tuloksia kuin aloittelijoiden perehdyttäminen. Näin palkkaavat yritykset valitsevat ne, joilla on jo haluttu kokemus, kun taas potentiaali ja oppimiskyky jäävät arvioimatta.

Maantieteelliset ja sosiaaliset esteet

Työtilanteet eivät jakaudu tasaisesti yli Suomen. Suurkaupungit ja niiden lähialueet houkuttelevat investointeja ja työpaikkoja, kun taas periferian kuntien työmarkkinat ovat olleet pitkään supistumisen paineessa. Tämä alueellinen epätasapaino tarkoittaa, että joilloin joissakin paikoissa puuttuu kymmeniä tuhansia työntekijöitä, muualla on puolestaan paikoitellen häijää työttömyyttä.

Muuttaminen ei ole kaikille ratkaisu. Perhesiteen, kotiin kiintymisen, omaisuuden myymisen vaikeuden tai sosiaalisen verkon tärkeys sitoo ihmisiä paikoilleen. Lisäksi asuntomarkkinoiden kalleuden myötä uuteen paikkakuntaan muuttaminen on vaikeutunut merkittävästi, etenkin jos palkkataso uudella paikkakunnalla ei ole huomattavasti korkeampi. Näin monet työtöntä tai alityöllisiä olevat ihmiset juuttuvat tilanteeseen, joissa paikalliset työpaikat vaativat osaamista tai työkokemusta, jota heillä ei ole.

Sosiaaliset esteet sekoittuvat taloudellistenä haasteisiin. Pitkittynyt työttömyys heikentää itseluottamusta ja lisää psyykkistä kuormitusta. Syrjintä – olipa se sukupuoleen, ikään, etnisyyteen tai muihin tekijöihin perustuvaa – sulkee ovea monelta työnhakijalta. Näkyvät vammat, terveysongelmat tai mielenterveyshäiriöt tekevät työnsaannista vielä vaikeampaa, vaikka henkilö olisi muuten täysin pätevä.

Työnvälityksen ja neuvonnan puutteellisuus

Työmarkkinoiden epätasapainon ratkaiseminen vaatisi entistä parempaa yhteydenpitoa työnhakijoiden ja -antajien välille. Monet potentiaaliset sopusoinnut jää syntymättä, koska tieto oikeista väylistä puuttuu. Pienemmillä paikkakunnilla erityisesti nuoret ja vähemmän koulutetut eivät aina tiedä, millä keinoin lähteä etsimään työtä tai kehittämään itseään.

Aktiivisen työvoimapolitiikan rahoitus on usein riittämätön. Ohjaus- ja neuvontapalvelut kärsivät resurssin puutteesta, ja jonotusajat voivat olla pitkät juuri silloin, kun nopea apu olisi kriittistä. Henkilökohtainen ohjaus, jonka avulla selvitettäisiin yksilön vahvuudet ja löydettäisiin sopivat työpaikat, on liian harvoin tarjolla.

Kohti ratkaisuja

Työmarkkinoiden jäykkyyttä voitaisiin lievittää useilla rinnakkaisilla toimilla. Koulutuksen tulee vastata entistä paremmin tulevasta kysynnästä, mikä vaatii työnantajien ja oppilaitosten tiiveämpää yhteistyötä. Jatkuvan oppimisen mahdollisuuksien parantaminen ja uudelleenkoulutusmahdollisuuksien laajentaminen auttaisivat ihmisiä sopeutumaan muuttuvan talouden vaatimuksiin.

Alueelliseen epätasapainoon voidaan puuttua tuettamalla pienempien paikkakuntien yritystoiminnan kehittämistä ja tekemällä etätyöstä entistä helpommin toteutettavissa olevaa. Asuntomarkkinoiden tasapainottaminen ja liikkuvuuden parantaminen olisivat myös tärkeitä tekijöitä.

Yritysmaailmalta vaaditaan vastuunottoa. Ammattitaitoisten työntekijöiden kasvava pula ei ratkea pelkästään palkkoja nostamalla – tarvitaan valmiutta opiskella ja kehittää henkilöstöä. Valtion tuella voitaisiin edistää yritysten sisäisen koulutuksen jatkumoa.

Lopuksi tulee panostaa eri väestöryhmien työllistymisen esteisiin. Syrjinnän vastainen valvonta, terveyden- ja mielenterveyspalvelujen parantaminen sekä varsinkin pitkäaikaistyöttömien intensiivinen tuki voivat avata ovia, joita nyt pidetään suljettuina.

Suomen taloudelle on kriittisen tärkeää, että satatuhatta puuttuvaa työpaikkaa täyttyy. Mutta se ei tapahdu itsekseen. Järjestelmälliset muutokset koulutuksessa, työvoimapolitiikassa ja aluepolitiikassa ovat välttämättömiä. Vasta kun työmarkkinoiden rakenteita korjataan, voidaan toivoa, että tarjonta ja kysyntä kohtaavat jälleen tasapainoisemmin.