Pohjoismaissa liikenteen sähköistyminen on edennyt eri tahtiin, ja hintaerot polttoaineiden ja sähkön välillä ovat kasvaneet niin suuriksi, että ne alkavat vaikuttaa suoraan siihen, kannattaako autoilijan siirtyä sähköautoon. Tuore vertailu Suomen ja Ruotsin välillä paljastaa, että lataaminen on rajan länsipuolella selvästi kalliimpaa kuin Suomessa, kun taas bensan ja dieselin hinta kääntyy asetelmassa päinvastaiseksi. Tämä yhdistelmä on herättänyt kysymyksiä siitä, onko naapurimaiden liikennepolitiikassa tehty ratkaisuja, jotka jarruttavat sähköautoilun yleistymistä juuri silloin, kun latausverkko olisi vihdoin riittävän kattava.
Latauksen hinta vaihtelee rajusti maiden välillä
Sähköauton lataaminen julkisella latauspisteellä ei ole missään päin Pohjoismaita ilmaista, mutta hintataso vaihtelee huomattavasti sen mukaan, missä maassa auto sattuu olemaan liikkeellä. Ruotsissa pikalatauksen hinta on noussut tasolle, joka tekee pitkän matkan ajamisesta sähköautolla selvästi kalliimpaa kuin Suomessa. Suomessa kilpailu latausoperaattoreiden välillä sekä sähkön tukkuhinnan vaihtelu ovat pitäneet hintatason maltillisempana, vaikka Suomessakin latauksen hinta riippuu paljon siitä, ladataanko autoa kotona, työpaikalla vai moottoritien varressa sijaitsevalla pikalatausasemalla.
Ero ei rajoitu vain hetkellisiin hintapiikkeihin, vaan se näkyy myös pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna. Kun suomalainen autoilija voi arvioida lataamisen kokonaiskustannuksen kohtuullisen tarkasti, ruotsalaiselle vastaava laskelma on epävarmempi, koska hinnat vaihtelevat operaattorista ja ajankohdasta toiseen enemmän. Tämä epävarmuus itsessään voi olla yhtä suuri este sähköautoilun yleistymiselle kuin varsinainen hintataso, sillä kuluttajat arvostavat ennakoitavuutta erityisesti silloin, kun kyse on ison hankinnan, kuten auton, käyttökustannuksista.
Polttoaineiden hinnat kääntyvät toisin päin
Samaan aikaan kun sähkön hinta latauspisteillä on Ruotsissa Suomea korkeampi, tilanne on bensiinin ja dieselin kohdalla päinvastainen. Polttomoottoriauton tankkaaminen on Ruotsissa halvempaa kuin Suomessa, mikä tarkoittaa, että perinteisen auton käyttökustannukset eivät rajan länsipuolella nouse samalla tavalla kannustimeksi vaihtaa sähköautoon kuin Suomessa. Kun kahden käyttövoiman hintaero on Suomessa selvästi sähköauton eduksi, Ruotsissa tilanne on tasaisempi tai jopa päinvastainen.
Tällä on suora vaikutus siihen, miten kuluttajat tekevät autohankintapäätöksiään. Jos sähköauton lataaminen on kallista ja bensan tankkaaminen edullista, taloudellinen kannustin siirtyä sähköautoon heikkenee huomattavasti, vaikka auton hankintahinta olisikin kilpailukykyinen. Suomessa tilanne on toisinpäin: lataaminen on suhteellisen edullista ja polttoaineiden hinta on pysynyt korkealla, mikä on osaltaan tukenut sähköautojen kysyntää viime vuosina.
Latausverkko on kasvanut nopeammin kuin sähköautojen määrä
Yksi vertailun kiinnostavimmista havainnoista on se, että latausinfrastruktuuria on rakennettu molemmissa maissa voimakkaasti, mutta sähköautojen määrä ei ole kasvanut samassa tahdissa. Erityisesti Ruotsissa latauspisteiden verkosto on laajentunut nopeasti valtaville alueille, mutta autokannan sähköistyminen ei ole edennyt vastaavalla vauhdilla. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa latausoperaattorit joutuvat kattamaan kiinteitä kustannuksiaan pienemmällä käyttäjämäärällä, mikä puolestaan voi näkyä korkeampina hintoina yksittäiselle lataustapahtumalle.
Ilmiö on tuttu myös muualta infrastruktuuri-investoinneista: kun verkkoa rakennetaan etupainotteisesti ennen kysynnän kasvua, käyttöaste jää aluksi matalaksi ja yksikköhinnat nousevat. Suomessa kehitys on ollut hieman tasapainoisempaa, sillä latausverkon laajentuminen on seurannut lähempänä sähköautojen määrän kasvua, mikä on auttanut pitämään hinnat kilpailukykyisempinä ja käyttöasteen korkeampana.
Hallitusten valinnat näkyvät hintalapussa
Hintaerojen taustalla vaikuttavat myös maiden erilaiset poliittiset linjaukset energian ja liikenteen verotuksessa sekä tukipolitiikassa. Se, miten sähkön siirtomaksuja, veroja ja tukia on aikanaan päätetty kohdentaa, näkyy suoraan siinä, mitä kuluttaja lopulta maksaa latauspisteellä. Samoin polttoaineverotuksen taso ja sen kehitys ovat kummassakin maassa olleet erilaisten poliittisten päätösten tulosta, ja nämä päätökset heijastuvat nyt suoraan autoilijoiden arkeen.
Kun hallitukset ovat tehneet toisistaan poikkeavia valintoja esimerkiksi sähköautojen hankintatukien, latausinfrastruktuurin rahoituksen ja polttoaineverotuksen suhteen, seurauksena on ollut kaksi hyvin erilaista hintaympäristöä naapurimaissa. Tämä osoittaa, että liikenteen sähköistymisen vauhti ei riipu pelkästään teknologian saatavuudesta tai autonvalmistajien tarjonnasta, vaan myös siitä, millaisia taloudellisia kannustimia tai esteitä politiikalla luodaan.
Mitä ero tarkoittaa autoilijoille jatkossa
Kuluttajan näkökulmasta tilanne korostaa sitä, että sähköauton kannattavuutta ei voi arvioida yleispätevästi yli rajojen, vaan se riippuu hyvin paikallisista tekijöistä, kuten sähkön hinnasta, latausverkon kattavuudesta ja verotuksesta. Suomessa vallitseva yhdistelmä – suhteellisen edullinen lataaminen ja korkea polttoaineiden hinta – on tehnyt sähköautosta monelle taloudellisesti järkevän valinnan. Ruotsissa vastaava yhtälö ei toistaiseksi ole yhtä selvä, mikä voi osaltaan selittää, miksi sähköautojen osuus autokannasta ei ole kasvanut siellä yhtä nopeasti kuin latausverkon laajuus antaisi olettaa.
Jatkossa on odotettavissa, että hintaerot tasoittuvat jonkin verran, kun latausverkon käyttöaste nousee ja kilpailu latausoperaattoreiden välillä kiristyy. Toistaiseksi tilanne kuitenkin muistuttaa siitä, että infrastruktuurin rakentaminen ei yksin riitä muuttamaan kuluttajien käyttäytymistä, jos hintakannustimet eivät tue samaa suuntaa. Naapurimaiden esimerkki tarjoaa opetuksen myös muille maille, jotka suunnittelevat oman latausverkkonsa laajentamista: infrastruktuurin ja hinnoittelun on kuljettava käsi kädessä, jotta sähköautoilun yleistyminen etenee suunnitellulla tavalla.
Ladataan kommentteja...