Suomessa valmistellaan yhteisöveron alentamista, ja hallinnon piirissä on nyt julkistettu ensimmäisiä laskelmia siitä, miten uudistus vaikuttaisi valtion verotuloihin. Keskeinen luku on niin sanottu itserahoitusaste: kuinka suuren osan verotulojen alkuperäisestä menetyksestä veronalennus kattaisi sen synnyttämän lisääntyneen taloudellisen toiminnan kautta. Uusimman arvion mukaan tämä osuus jäisi 34–46 prosentin haarukkaan, mikä tarkoittaa, että suurin osa alennuksen aiheuttamasta verotulojen vähenemästä jäisi pysyväksi menetykseksi valtion kassaan.

Laskelma on herättänyt keskustelua siitä, kuinka luotettavasti veromuutosten dynaamisia vaikutuksia ylipäätään voidaan ennustaa, ja siitä, millä perusteilla veronalennuksia tulisi puolustaa poliittisessa päätöksenteossa. Esitysluonnoksessa itse ei ole esitetty numeerista arviota siitä, miten yhteisöveron alentaminen vaikuttaisi Suomen talouskasvuun laajemmin – vain verotulovaikutuksesta on laskettu tarkempi haarukka.

Mitä itserahoitusaste tarkoittaa

Yhteisövero on yritysten voitosta maksama vero, ja sen tason muutoksilla on perinteisesti katsottu olevan vaikutusta yritysten investointihalukkuuteen, voitonjakoon ja sijoittumispäätöksiin. Kun veroprosenttia lasketaan, valtion verotulot alenevat suoraan sen mukaan, kuinka paljon yritysten voitoista aiemmin kerättiin veroa. Tätä kutsutaan staattiseksi vaikutukseksi, ja se on suoraviivaisesti laskettavissa nykyisten voittotasojen perusteella.

Käytännössä veronalennus kuitenkin harvoin johtaa yhtä suureen verotulojen menetykseen kuin staattinen laskelma antaisi ymmärtää. Alempi verokanta voi houkutella lisää investointeja, kasvattaa yritysten voittoja pitkällä aikavälillä ja jopa vaikuttaa siihen, missä maassa kansainväliset yritykset kirjaavat voittonsa verotuksellisesti. Näiden käyttäytymisvaikutusten kautta syntyvää verotulojen palautumaa kutsutaan dynaamiseksi vaikutukseksi, ja itserahoitusaste kuvaa, kuinka suuren osan alkuperäisestä menetyksestä nämä vaikutukset kattavat.

Jos itserahoitusaste olisi esimerkiksi 100 prosenttia, veronalennus ei aiheuttaisi valtiolle lainkaan pysyvää tulonmenetystä, koska kasvanut taloudellinen toiminta kompensoisi alennuksen kokonaan. Nyt esitetty 34–46 prosentin haarukka tarkoittaa, että yli puolet – parhaimmillaankin vain hieman alle kaksi kolmasosaa – alkuperäisestä verotulojen menetyksestä jäisi katettavaksi muualta, joko muilla veroilla, menoleikkauksilla tai velanotolla.

Laskelman tausta ja epävarmuustekijät

Dynaamisten vaikutusten arviointi on taloustieteessä tunnetusti vaikeaa, ja eri malleilla voidaan päätyä hyvin erilaisiin lukuihin. Arviot riippuvat muun muassa siitä, kuinka herkästi yritysten investoinnit reagoivat verokannan muutokseen, kuinka paljon kansainväliset konsernit siirtävät voittojaan verotuksellisesti edullisempiin maihin, ja miten nopeasti mahdolliset kasvuvaikutukset ehtivät näkyä verokertymässä.

Esitetty 34–46 prosentin haarukka on tehty tietyillä oletuksilla talouden rakenteesta ja yritysten käyttäytymisestä, ja se kuvaa todennäköistä vaihteluväliä pikemmin kuin tarkkaa pistelukua. Haarukan leveys itsessään kertoo siitä, kuinka paljon epävarmuutta tämäntyyppisiin laskelmiin liittyy. Pienikin muutos oletuksissa – esimerkiksi siinä, kuinka herkästi ulkomaiset sijoittajat reagoivat verokannan muutokseen – voi siirtää lopputulosta merkittävästi suuntaan tai toiseen.

On myös huomattava, että itserahoitusaste kuvaa nimenomaan verotulovaikutusta, ei koko kansantalouden hyvinvointivaikutusta. Veronalennus voi tuottaa taloudellista hyötyä esimerkiksi työllisyyden tai palkkatason kautta, vaikka se ei kattaisi itseään verotulojen näkökulmasta kokonaan.

Yhteisöveron alennus maksaisi itsensä takaisin vain osittain, arvioi valtiovarainministeriö – kuvituskuva

Talouskasvuvaikutus jäi esityksestä pois

Erityisen huomionarvoista on se, että esitysluonnoksessa ei ole esitetty erillistä numeerista arviota yhteisöveron alennuksen vaikutuksesta Suomen talouskasvuun kokonaisuutena. Verotulovaikutuksesta on siis laskettu tarkka, joskin epävarma, haarukka, mutta laajempi makrotaloudellinen vaikutusarvio – esimerkiksi bruttokansantuotteen, työllisyyden tai investointiasteen muutoksesta – puuttuu esityksestä.

Tämä on herättänyt kysymyksiä siitä, millä perusteilla veronalennuksen kokonaishyötyjä ja -haittoja voidaan poliittisessa päätöksenteossa punnita. Jos käytettävissä on vain arvio verotulojen menetyksestä mutta ei arviota siitä, mitä vastineeksi saadaan talouden kasvun muodossa, päätöksentekijöiden on vaikea arvioida, onko uudistus kokonaistaloudellisesti kannattava.

Talouspoliittisessa keskustelussa on toistuvasti korostettu, että verotusta koskevien uudistusten vaikutusarvioinnin tulisi kattaa sekä suorat verotulovaikutukset että laajemmat kansantaloudelliset vaikutukset, jotta eri vaihtoehtoja voitaisiin vertailla keskenään läpinäkyvästi. Pelkkä verotulomenetyksen arviointi antaa vain osan kuvasta.

Mitä alennus tarkoittaisi käytännössä

Yhteisöveron alentaminen vähentäisi suoraan yritysten verotaakkaa ja voisi parantaa etenkin voittoa tekevien, pääomavaltaisten yritysten kannattavuutta. Pienten ja keskisuurten yritysten kohdalla vaikutus voi jäädä vaatimattomammaksi, sillä monet niistä eivät tee suuria voittoja, joista veroa maksettaisiin merkittäviä summia.

Valtion näkökulmasta keskeinen kysymys on, mistä katetaan se osuus verotulojen menetyksestä, jota dynaaminen vaikutus ei kata. Koska itserahoitusasteen on nyt arvioitu jäävän alle puoleen, valtion olisi joko löydettävä korvaavia tulonlähteitä, leikattava menoja tai hyväksyttävä suurempi alijäämä julkisessa taloudessa. Tämä puolestaan liittyy laajempaan keskusteluun Suomen julkisen talouden kestävyydestä, joka on ollut viime vuosina toistuvasti esillä talouspoliittisessa keskustelussa.

Toisaalta veronalennuksen kannattajat ovat perinteisesti korostaneet, että kilpailukykyinen yhteisöverokanta on tärkeä tekijä siinä, houkutteleeko Suomi kansainvälisiä investointeja ja pysyvätkö kotimaiset yritykset kirjaamassa voittonsa Suomeen. Tässä valossa myös osittainen itserahoitus voidaan nähdä merkittävänä hyötynä, vaikka se ei kattaisikaan koko verotulojen menetystä.

Jatkovalmistelu ja seuraavat vaiheet

Esitysluonnos on osa laajempaa verotuksen kehittämistä koskevaa valmistelua, ja lopullinen päätös yhteisöveron tasosta ja siihen liittyvistä siirtymäjärjestelyistä tehdään myöhemmin poliittisessa käsittelyssä. Ennen lopullista päätöstä on todennäköistä, että laskelmia tarkennetaan ja että myös talouskasvuvaikutuksista pyydetään lisäselvityksiä, jotta päätöksenteon pohjana oleva tietopohja olisi kattavampi.

Verotuksen muutosten vaikutusten arviointi on osoittautunut toistuvasti haastavaksi tehtäväksi, eikä yhteisöveron kohdalla ole poikkeusta. Sekä puolesta että vastaan esitetyt argumentit nojaavat usein oletuksiin, joita on vaikea todentaa etukäteen. Siksi on todennäköistä, että keskustelu yhteisöveron alentamisen todellisista vaikutuksista jatkuu vielä pitkään sen jälkeenkin, kun mahdollinen päätös on tehty – erityisesti siihen asti, kunnes uudistuksen tosiasialliset vaikutukset alkavat näkyä verokertymässä ja talouden tunnusluvuissa.