Suomalaisten viranomaisten aikoinaan salaisiksi luokittelemat asiakirjat Yhdysvaltoihin syyskuussa 2001 kohdistuneista terrori-iskuista ovat vapautuneet julkisuuteen, ja ne tarjoavat poikkeuksellisen katsauksen siihen, miten Suomen hallinto ja turvallisuusviranomaiset reagoivat maailmaa järkyttäneisiin tapahtumiin niiden tapahtuessa. Asiakirjat kuvaavat tilannetta, jossa tieto iskuista New Yorkiin ja Washingtoniin tavoitti suomalaiset virkamiehet osittain hajanaisena ja jossa ensimmäiset arviot tapahtumien laajuudesta ja seurauksista jouduttiin tekemään erittäin niukan tiedon varassa. Jälkikäteen tarkasteltuna monet tuolloin kirjatuista huomioista osoittautuivat osuviksi, mikä tekee asiakirjoista kiinnostavan aikalaistodistuksen siitä, miten kriisin ensimmäiset hetket koettiin Suomessa.
Asiakirjojen pitkä salassaoloaika
Suomessa viranomaisten laatimat muistiot, tilannekatsaukset ja sisäiset arviot voidaan luokitella salaisiksi silloin, kun niiden julkistamisen katsotaan voivan vaarantaa maanpuolustusta, kansainvälisiä suhteita tai muuta tärkeää yleistä etua. Syyskuun 11. päivän iskuihin liittyvät asiakirjat kuuluivat tähän ryhmään vuosikymmenten ajan, ja niiden sisältö on tullut julkisuuteen vasta nyt, kun salassapitoaika on kulunut umpeen tai asiakirjat on erikseen arvioitu uudelleen. Tällainen viive on tyypillinen turvallisuuteen ja kriisinhallintaan liittyvälle aineistolle: asiakirjat saatetaan pitää suljettuina niin kauan kuin niissä kuvatut arviointimenetelmät, yhteyshenkilöt tai kansainvälisen yhteistyön yksityiskohdat katsotaan edelleen ajankohtaisiksi suojattaviksi. Vasta kun aikaa on kulunut riittävästi, arkistoviranomaiset voivat todeta, ettei julkistamisesta enää aiheudu vastaavaa riskiä.
Asiakirjojen julkitulo herättää luonnollisesti kiinnostusta myös siksi, että syyskuun 11. päivän iskut ovat yksi 2000-luvun eniten tutkituista ja dokumentoiduista tapahtumista maailmassa. Suomalaisesta näkökulmasta kirjoitetut sisäiset arviot tuovat kuitenkin tähän laajaan kokonaisuuteen oman, kansallisen lisänsä: ne kertovat, miten pieni Pohjoismaa seurasi ja tulkitsi tapahtumia, jotka eivät suoraan koskettaneet Suomen aluetta mutta joiden kansainvälispoliittiset seuraukset olivat heti nähtävissä valtavina.
Ensimmäisten tuntien hämmennys ja tiedonkulku
Asiakirjoista käy ilmi, että tieto iskuista saapui suomalaisille virkamiehille vaiheittain ja osin ristiriitaisena, mikä oli tyypillistä kaikkialla maailmassa kyseisenä iltapäivänä Suomen aikaa. Ensimmäiset tiedot yhdestä lentokoneesta, joka oli osunut World Trade Centerin torniin New Yorkissa, tulkittiin aluksi mahdollisesti onnettomuudeksi. Kun toinen kone osui toiseen torniin vain vähän myöhemmin, tilanteen luonne muuttui virkamiesten silmissä nopeasti: kyse ei voinut enää olla sattumasta, vaan suunnitelmallisesta hyökkäyksestä.
Tästä hetkestä eteenpäin suomalaiset viranomaiset joutuivat toimimaan tilanteessa, jossa luotettavaa tietoa oli vähän ja huhuja liikkeellä paljon. Asiakirjoihin on kirjattu havaintoja siitä, miten tietoa pyrittiin varmistamaan useista lähteistä samanaikaisesti ja miten epävarmuus tapahtumien todellisesta laajuudesta säilyi pitkälle iltaan. Samaan aikaan ulkoministeriössä ja muissa keskeisissä virastoissa aloitettiin valmistelut mahdollisten suomalaisten uhrien selvittämiseksi sekä sen arvioimiseksi, millaisia välittömiä toimia tilanne Suomelta edellyttäisi, esimerkiksi lentoliikenteen ja rajaturvallisuuden osalta.
Virkamiesten arviot tulevasta kehityksestä
Erityisen kiinnostavaksi asiakirjat tekee se, että niissä esitetyt varhaiset arviot iskujen laajemmista seurauksista osoittautuivat myöhemmin monilta osin paikkansapitäviksi. Jo iskupäivän ja sitä seuraavien vuorokausien aikana laadituissa muistioissa tuotiin esiin huoli siitä, että tapahtumat tulisivat muuttamaan kansainvälistä turvallisuuspolitiikkaa pysyvästi ja että Yhdysvaltain vastatoimet voisivat johtaa pitkäkestoiseen ja laaja-alaiseen kriisiin. Tämä arvio piti paikkansa: iskuja seurasivat sotilaalliset operaatiot, joiden vaikutukset tuntuivat kansainvälisessä politiikassa vuosikausia eteenpäin.
Asiakirjoista välittyy myös se, että suomalaiset virkamiehet ymmärsivät varsin nopeasti iskujen symbolisen ja psykologisen merkityksen. Kohteiksi valikoituneet rakennukset ja niiden merkitys Yhdysvaltain taloudelliselle ja sotilaalliselle asemalle tunnistettiin arvioissa jo ensimmäisten tuntien aikana, mikä kertoo siitä, että tilannekuvaa pyrittiin rakentamaan laaja-alaisesti pelkän uutistulvan seuraamisen sijaan. Samalla asiakirjoissa näkyy varovaisuus: monissa kohdin todetaan selkeästi, että kyseessä ovat alustavat arviot ja että tilanne saattaa muuttua nopeasti lisätiedon myötä.
Mitä julkistus kertoo Suomen kriisivalmiudesta
Asiakirjojen julkitulo antaa mahdollisuuden arvioida jälkikäteen, miten hyvin Suomen hallinnolliset rakenteet toimivat äkillisessä, kaukana tapahtuvassa mutta maailmanlaajuisesti merkittävässä kriisissä. Kokonaiskuva on, että tiedonkulku eri viranomaisten välillä toimi kohtuullisen järjestäytyneesti ottaen huomioon tilanteen poikkeuksellisuuden ja sen, ettei vastaavaa tapahtumaa ollut aiemmin koettu. Samalla asiakirjat paljastavat myös rajoitteita: esimerkiksi kansainvälisen tiedon varmistaminen oli tuolloin hitaampaa kuin nykyisin, ja monet arviot jouduttiin tekemään pelkän tiedotusvälineistä saadun tiedon varassa ennen kuin virallisia vahvistuksia saatiin diplomaattiteitse.
Asiantuntijat, jotka ovat perehtyneet vastaaviin kriisiajan asiakirjoihin muista maista, ovat aiemmin todenneet, että tällaisten dokumenttien arvo ei ole vain historiallinen. Ne toimivat myös oppimateriaalina nykyisille viranomaisille siitä, miten tilannekuvaa rakennetaan ja päätöksiä tehdään silloin, kun tietoa on vähän ja aikapaine suuri. Suomessa syyskuun 11. päivän tapahtumien käsittely johti myöhemmin myös omaan kriisivalmiuden ja tiedonvälityksen kehittämiseen, ja nyt julkistetut asiakirjat auttavat hahmottamaan, mistä lähtökohdista tämä kehitystyö aikanaan käynnistyi.
Kokonaisuutena asiakirjat piirtävät kuvan hallinnosta, joka pyrki iskujen jälkeisinä tunteina toimimaan harkitusti ja tosiasioihin nojaten, vaikka käytettävissä oleva tieto oli puutteellista ja tilanne kehittyi nopeasti. Se, että moni tuolloin esitetty huoli osoittautui myöhemmin todeksi, antaa asiakirjoille painoarvoa myös nykypäivän näkökulmasta: ne muistuttavat siitä, kuinka nopeasti yksittäinen tapahtuma voi muuttaa koko kansainvälisen turvallisuusympäristön ja kuinka tärkeää on, että viranomaisilla on valmiudet reagoida tällaisiin tilanteisiin myös silloin, kun ne tapahtuvat kaukana omista rajoista.
Ladataan kommentteja...