Suomessa ulkomaalaisten maasta poistamista koskevia käytäntöjä on viime vuosina kiristetty ja nopeutettu merkittävästi. Viranomaiset perustelevat muutosta tarpeella tehostaa hallintoa, lyhentää käsittelyaikoja ja vastata aiempaa suurempiin hakemus- ja päätösmääriin. Samaan aikaan oikeusoppineet, kansalaisjärjestöt ja osa kansanedustajista varoittavat, että vauhti on käynyt kalliiksi: kun päätöksiä tehdään entistä nopeammin ja valitusmahdollisuuksia karsitaan, yksilön oikeusturva saattaa jäädä puutteelliseksi. Kysymys ei ole enää pelkästä hallinnollisesta tehokkuudesta, vaan siitä, missä kulkee raja nopean päätöksenteon ja perusoikeuksien kunnioittamisen välillä.

Palautusten määrä on kasvanut nopeasti

Viime vuosien aikana Suomesta tehtyjen palautuspäätösten ja niiden täytäntöönpanojen määrä on noussut selvästi aiempiin vuosiin verrattuna. Taustalla vaikuttavat sekä kansainvälisen muuttoliikkeen muutokset että kotimainen poliittinen linjanveto, jossa maahantulon ja maassa oleskelun ehtoja on tiukennettu useissa eri laeissa. Hallitus on toistuvasti korostanut, että kielteisen päätöksen saaneiden tulee poistua maasta ripeästi ja että viivyttely heikentää koko järjestelmän uskottavuutta.

Käytännössä tämä on näkynyt siinä, että viranomaisten resursseja on kohdennettu uudelleen palautusprosessin nopeuttamiseen. Poliisi ja Maahanmuuttovirasto ovat saaneet lisää välineitä ja ohjeistusta, joiden tarkoituksena on lyhentää aikaa päätöksen tekemisestä siihen, kun henkilö tosiasiallisesti poistuu maasta. Samalla on pyritty vähentämään niin sanottuja pitkittyneitä tapauksia, joissa prosessi on aiemmin saattanut kestää vuosia erilaisten valitusten ja lisäselvitysten vuoksi.

Menettelyjä nopeutetaan monella rintamalla

Nopeutus ei ole yksittäinen toimenpide, vaan se koostuu useista pienemmistä muutoksista, jotka yhdessä lyhentävät koko prosessin kestoa. Näihin kuuluvat muun muassa käsittelyaikojen tiukennukset, valitusten määräaikojen lyhentäminen sekä se, että osassa tapauksista päätös voidaan panna täytäntöön jo ennen kuin kaikki oikeusasteet ovat käsitelleet asiaa loppuun. Myös vapaaehtoisen paluun ohjelmia on kehitetty, jotta yhä useampi kielteisen päätöksen saanut poistuisi maasta ilman viranomaisten voimakeinoja.

Lisäksi yhteistyötä muiden maiden kanssa on tiivistetty, jotta paluumatkojen järjestäminen ei viivästyisi kohdemaan puuttuvien matkustusasiakirjojen tai muiden käytännön esteiden vuoksi. Tämä on ollut yksi keskeisimmistä pullonkauloista aiemmin, sillä ilman voimassa olevaa passia tai muuta matkustusasiakirjaa palautusta ei ole voitu toteuttaa, vaikka päätös olisi ollut lainvoimainen jo pitkään.

Oikeusturvan takeet joutuvat koetukselle

Juuri nopeutetut määräajat ja karsitut valitusmahdollisuudet ovat nousseet kritiikin keskiöön. Oikeusoppineet muistuttavat, että jokaisella on oikeus tulla kuulluksi ja saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti riippumattomassa tuomioistuimessa, ennen kuin häntä koskeva palautuspäätös pannaan täytäntöön. Kun määräaikoja lyhennetään, kasvaa riski siitä, ettei hakija ehdi hankkia oikeudellista apua, koota tarvittavaa näyttöä tai valmistella valitustaan huolellisesti.

Erityisen herkkinä pidetään tilanteita, joissa palautuksen kohteena on haavoittuvassa asemassa oleva henkilö, kuten yksin maahan tullut alaikäinen, vakavasti sairas henkilö tai perhe, jonka lapset ovat ehtineet juurtua suomalaiseen yhteiskuntaan koulun ja sosiaalisten suhteiden kautta. Näissä tapauksissa nopeutettu käsittely voi johtaa siihen, että olennaisia yksilöllisiä olosuhteita ei ehditä ottaa riittävästi huomioon ennen lopullista päätöstä.

Kansalaisjärjestöt ovat myös huomauttaneet, että oikeusavun saatavuus ei ole pysynyt samassa tahdissa prosessien nopeutumisen kanssa. Jos avustajaa ei löydy riittävän ajoissa tai tulkkausta ei saada järjestettyä sujuvasti, hakijan tosiasiallinen mahdollisuus puolustaa asiaansa voi heikentyä merkittävästi, vaikka muodollisesti kaikki määräajat täyttyisivätkin.

Suomi kiirehtii poistamaan ulkomaalaisia maasta – asiantuntijat varoittavat oikeuksien polkemisesta – kuvituskuva

Viranomaiset perustelevat linjaa turvallisuudella ja resursseilla

Viranomaisten näkökulmasta nopeutetut menettelyt eivät ole itsetarkoitus, vaan seurausta tarpeesta käyttää rajallisia resursseja tehokkaammin. Pitkittyneet prosessit sitovat majoitus-, sosiaali- ja terveyspalveluita sekä hallinnon työaikaa tavalla, joka on koettu kestämättömäksi hakemusmäärien kasvaessa. Nopeampi käsittely nähdään myös keinona vähentää niin sanottua vetovoimatekijää, eli tilannetta, jossa pitkä käsittelyaika itsessään houkuttelee hakemuksia, joilla ei ole todellisia perusteita.

Turvallisuusnäkökulma nousee esiin erityisesti silloin, kun keskustellaan henkilöistä, joiden oleskelu Suomessa on arvioitu yleiseen järjestykseen tai turvallisuuteen kohdistuvaksi uhaksi. Näissä tapauksissa viranomaiset ovat korostaneet, että viivyttely voi itsessään muodostaa riskin, ja siksi päätösten täytäntöönpanoa on haluttu nopeuttaa erityisen määrätietoisesti. Samalla on kuitenkin tunnustettu, että nopeus ja huolellisuus voivat ajautua ristiriitaan, ja tätä tasapainoa pyritään hakemaan jatkuvasti uudelleen lainsäädäntöä ja ohjeistuksia päivittämällä.

Kansainvälinen vertailu ja EU:n paine

Suomen linja ei ole syntynyt tyhjiössä. Useat Euroopan maat ovat viime vuosina tiukentaneet omaa maahanmuutto- ja palautuspolitiikkaansa, ja Euroopan unionin tasolla on valmisteltu yhteisiä sääntöjä, joiden tavoitteena on yhdenmukaistaa ja nopeuttaa palautusprosesseja koko unionin alueella. Tämä kehitys asettaa jäsenmaille paineita mukautua yhteiseen linjaan, jotta yksittäinen maa ei näyttäydy muita houkuttelevampana kohteena kielteisen päätöksen saaneille hakijoille.

Samalla useat kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt ja Euroopan neuvoston elimet ovat toistuvasti muistuttaneet, että tehokkuustavoitteet eivät saa syrjäyttää perus- ja ihmisoikeuksia. Ne ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että monissa Euroopan maissa nopeutetut menettelyt ovat johtaneet yksittäistapauksissa virheellisiin päätöksiin, jotka on jouduttu myöhemmin perumaan tai joista on maksettu korvauksia. Tämä kansainvälinen kokemus on osa sitä keskustelua, jota myös Suomessa käydään nopeutettujen menettelyjen hyödyistä ja riskeistä.

Mitä muutos tarkoittaa käytännössä

Yksittäisen hakijan näkökulmasta muutos tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että aikaa reagoida ja hakea muutosta on vähemmän kuin aiemmin. Kielteisen päätöksen saatuaan henkilön on entistä nopeammin päätettävä, valittaako hän päätöksestä, ja jos valittaa, hankittava tarvittava apu ja näyttö tiukassa aikataulussa. Monissa tapauksissa tämä tarkoittaa myös sitä, että henkilö saattaa joutua valmistautumaan maasta poistumiseen samaan aikaan, kun valitusprosessi on vielä kesken, mikä lisää epävarmuutta ja stressiä sekä hakijalle itselleen että hänen mahdolliselle perheelleen.

Viranomaisten kannalta muutos on näkynyt työtapojen uudistumisena. Päätöksentekoa on pyritty yhtenäistämään ja digitalisoimaan, jotta tieto kulkisi eri viranomaisten välillä nykyistä sujuvammin. Tämä on osaltaan lyhentänyt käsittelyaikoja, mutta samalla se on herättänyt kysymyksiä siitä, ehditäänkö jokainen tapaus edelleen arvioida riittävän yksilöllisesti, kun järjestelmä on rakennettu ennen kaikkea nopeutta silmällä pitäen.

Näkymät syksylle ja lähivuosille

Keskustelu palautuskäytäntöjen kiristämisestä ei ole päättymässä. Poliittinen paine nopeuttaa prosesseja entisestään jatkuu, ja samaan aikaan oikeusturvakysymykset todennäköisesti nousevat yhä useammin esiin sekä kotimaisessa että kansainvälisessä keskustelussa. On odotettavissa, että yksittäisiä tapauksia viedään tuomioistuinten arvioitavaksi ja että näiden ratkaisujen kautta muotoutuu tarkempi kuva siitä, missä nopeutettujen menettelyjen ja perustuslain sekä kansainvälisten sopimusten välinen raja tarkalleen kulkee.

Lopulta kyse on tasapainoilusta kahden yhtä tärkeän tavoitteen välillä: toimivan ja hallitun maahanmuuttojärjestelmän ylläpitämisestä sekä jokaisen yksilön oikeudesta oikeudenmukaiseen käsittelyyn. Tämän tasapainon löytäminen tulee todennäköisesti muokkaamaan Suomen maahanmuuttopolitiikkaa ja lainsäädäntöä vielä pitkään, sillä sekä yhteiskunnallinen että kansainvälinen paine molempiin suuntiin näyttää jatkuvan myös lähivuosina.