Jokaisen vuoden lopuksi tilanne toistuu: ihmiskunnan vuodelle käytettävissä olevat luonnonvarat loppuvat kesken. Tänä vuonna kritisesti tärkeä päivä saavutettiin jo heinäkuun loppupuolella. Maailman ylikulutuspäivä – hetki, jolloin ihmiskunta on käyttänyt kaikki ne luonnonvarat, jotka maapallon ekosysteemit ehtivät tuottaa yhden vuoden aikana – koitti tänään torstaina 30. heinäkuuta.

Tämä merkitsee dramaattista muutosta verrattuna vain vuosikymmen tai kaksi sitten. Kun tarkastellaan pitkää trendiä, näkee selvästi, kuinka kriittisesti nopea muutos on tapahtunut. Vuosituhannen alussa ylikulutuspäivä sijoittui syys- tai lokakuun puolelle. Nyt se osuu jo heinäkuun lopulle. Prosessi on kiihtynyt hätkähdyttävän nopeasti, ja kehitys kertoo jotakin olennaista nykyajan suhteista: ihmiskunta elää mittaansa vaatimattomasti.

Mitä ylikulutuspäivä tarkoittaa

Ylikulutuspäivä kuvaa sitä hetkeä vuodessa, jolloin ihmiskunnan kokonaiskulutus ylittää sen, mitä maapallon luonnonvarat ja ekosysteemit pystyvät vuodessa tuottamaan. Ajatuksena on yksinkertainen mutta järkyttävä: kun päivä saavutetaan, loput vuodesta elämme pääosin omalla velkaksemme.

Konkreettisesti tämä tarkoittaa sitä, että kulumme luonnonvaroja, jotka ei ehdikään uusiutua ennen seuraavan vuoden alkua. Kalakannat vähenevät, metsät kasvavat hitaammin kuin niitä hakataan, maapallo lämpenee, koska ilmakehään pääsee enemmän hiilidioksidia kuin ekosysteemit ehtivät sitoa. Jokainen päivä heinäkuun 31. jälkeen on lainausta seuraavien vuosien pääomasta.

Luvut eivät valehtele

Kokonaiskuva on huolestuttava. Ihmiskunta käyttää nykyisin luonnonvaroja ja ekosysteemipalveluita peräti 73 prosenttia nopeammin kuin maapallon ekosysteemit niitä tuottavat. Se tarkoittaa, että nykyisen kulutustason ylläpitäminen vaatisi lähes 1,73 maapalloa.

Jos koko maailman väestö eläisi samalla tavalla kuin keskimäärin kuluttavat ihmiset – erityisesti teollistuneissa länsimaissa – tarvitsimme useita maapalloja. Joillekin länsimaisille kuluttajille riittäisi jopa viisi maapalloa. Tämä osoittaa raa'asti sen todellisuuden, että nykyinen kulutuksen taso ei ole kestävä, eikä sitä voida universalisoida koko maailman väestölle.

Ylikulutuspäivän siirtyminen aikaisemmaksi on merkittävä varoitusoppi. Se ei ole staattinen, vaan aktiivinen kehityssuunta väärään suuntaan. Jokainen vuosi, jolloin päivä osuu aiemmin kalenterissa, merkitsee, että kasvava osa vuodesta kuluu perintöä tuhlaten.

Missä ongelmat ovat pahimmat

Ylikulutus ei jakaudu tasaisesti maailmassa. Länsimaissa ja korkean tulotason maissa kulutus henkilöä kohti on huomattavasti suurempi kuin kehittyvissä maissa. Yhdysvalloissa, Australiassa, useissa Euroopan maissa ja muissa rikkaissa valtioissa henkilökohtaiset ekologiset jalanjäljet ovat valtavia.

Samalla väestön kasvu, erityisesti kehittyvillä alueilla, lisää kokonaiskulutusta. Kuitenkin on tärkeä muistaa, että ongelma ei ole yksinkertaisesti liian monta ihmistä. Pikemminkin se on liian suuri kulutus liian harvoille ihmisille. Jos kaikki maailman ihmiset eläisivät säästeliäästi, nykyinen väestö ei aiheuttaisi ylikulutusta.

Tänään se tapahtui: Ihmiskunta ylitti kriittisen rajan – kuvituskuva

Energia, liha, vedenkäyttö, muovit ja muut päivittäiset kulutustuotteet ovat keskeiset tekijät. Erityisesti fossiilisten polttoaineiden käyttö luo valtavan kuormituksen ilmastolle ja luonnonvaroille. Kun energian tuotanto rakentuu pääasiassa öljylle, kaasuelle ja kivihiilelle, se synnyttää sekä välittömän resurssien kulutuksen että pitkäaikaisen ilmastovaikutuksen.

Konsekvensseista tulevaan

Ylikulutus ei ole abstrakti luku taulukossa. Se näkyy ja tulee näkymään konkreettisina ilmiöinä ihmisten jokapäiväisessä elämässä ja globaalissa tasolla.

Kalakantojen väheneminen vaikuttaa niihin miljooniin ihmisiin, joille kala on pääasiallinen proteiinin lähde. Metsien häviäminen vähentää biodiversiteettiä, tulee merkitsemään ilmastonmuutoksen kiihtymistä ja heikentää paikallisia ekosysteemejä. Pohjaveden liiallinen käyttö johtaa kuivuuden pysyväksi muuttumiseen monilla alueilla. Ilmastonmuutos, johon ylikulutus merkittävästi vaikuttaa, uhkaa ruokatarjontaa, asumisen kestävyyttä ja ihmisten turvallisuutta monissa osissa maapalloa.

Keski-Afrikassa, Aasiassa, Lähi-idässä ja muualla maailmassa monet alueet kohtaavat jo nyt vaikeat kuivuus- ja vesikrisit, joille ilmastonmuutos ja luonnonvarojen ylikulutus vaikuttavat ratkaisevasti. Kehitys on itseään vahvistava negatiivinen kierre: kun luonnon kyky uusiutua heikkenee, se heikentää kykyä selviytyä muista haasteista.

Ratkaisut ovat olemassa

Vaikka tilanne näyttää synkältä, ei tilanne ole pelkästään pimeyden täynnä. Monet muutokset ovat mahdollisia, ja niiden toteuttaminen ei välttämättä vaatisi katastrofaalisia muutoksia elämäntapoihimme.

Energiajärjestelmän siirtäminen uusiutuviin energialähteisiin – aurinko-, tuuli- ja vesivoimaan – on teknisesti ja yhä enemmän myös taloudellisesti mahdollista. Tehokkuuden parantaminen kautta linjan, rakennusten eristämisestä teollisuuden prosesseihin, vähentäisi huomattavasti energiankulutusta. Kestävä ruoantuotanto, johon kuuluu kasvisperäisten elintarvikkeiden osuuden kasvattaminen, voisi merkittävästi pienentää ruoantuotannon ekologista jalanjälkeä.

Riiskapolitiikka, vaatteiden uudelleenkäytön edistäminen, muovin käyttöä korvaavat materiaalit ja kierrätyksen tehostaminen auttaisivat. Samoin muutos siihen suuntaan, että omistamisen sijasta korostuu käyttäminen ja jakaminen, voisi vähentää kulutusta merkittävästi.

Ilmiö on globaali, mutta toimenpiteet ovat paikallisia ja henkilökohtaisia. Jokainen valinta ruoasta pukeutumiseen, liikkumiseen tai asumiseen vaikuttaa. Samalla suurimuotoiset muutokset energiajärjestelmissä, teollisuudessa ja infrastruktuurissa ovat välttämättömiä.

Hetki vaatii vastuuta

Ylikulutuspäivän siirtyminen heinäkuun loppupuolelle ei ole vain tilastollinen merkintä. Se on muistutus siitä, että maapallon luonnonvarat ovat rajallisia, ja nykyinen liikakulutus on kestämätöntä. Samalla se on kehotus: muutos on mahdollinen, mutta se vaatii nopeutta ja määrätietoisuutta.

Jäljellä oleva vuosi tulee elämään velaksi, mutta seuraavaa vuotta ei tarvitse. Sitä voitaisiin elää uudelleen ja vastuullisemmin.