Terrorismirangaistukset kiristyivät Suomessa – tätä se tarkoittaa

Terrorismirikoksia koskeva lainsäädäntö kiristyi Suomessa kesäkuun alussa. Uudistus merkitsee sekä rangaistusasteikkojen koventumista että rikosvastuun laajenemista tilanteisiin, joissa terroristiseen toimintaan osallistuminen ei vielä välttämättä näy varsinaisena väkivallantekona. Muutokset koskevat muun muassa terrorismirikoksen valmistelua, terroristista kouluttautumista, terrorismiin kouluttamista sekä matkustamista terroristisessa tarkoituksessa. Erityistä huomiota on kiinnitetty myös tilanteisiin, joissa lapsi viedään tai yritetään viedä alueelle, jossa hän voi joutua terroristisen toiminnan vaikutuspiiriin.

Lakimuutosten taustalla on tarve vastata siihen, että terrorismiin liittyvä toiminta on muuttunut entistä hajanaisemmaksi ja rajat ylittävämmäksi. Turvallisuusviranomaisten näkökulmasta riskit eivät rajoitu vain toteutettuihin iskuihin, vaan olennaisia ovat myös valmistelu, värväys, koulutus, matkustaminen ja erilaiset tukitoimet. Uusi sääntely pyrkii tekemään näiden tekojen rikosoikeudelliset rajat aiempaa selkeämmiksi ja vahvistamaan viranomaisten mahdollisuuksia puuttua toimintaan jo varhaisemmassa vaiheessa.

Rangaistusten kiristyminen koskee useita tekoja

Keskeinen muutos on se, että useista terrorismiin liittyvistä teoista voidaan jatkossa tuomita aiempaa ankarampia rangaistuksia. Tämä koskee esimerkiksi terrorismirikoksen valmistelua. Valmistelulla tarkoitetaan tekoja, jotka edeltävät varsinaisen rikoksen yritystä tai toteuttamista, mutta jotka osoittavat konkreettista etenemistä terroristisen rikoksen suuntaan. Kyse voi olla esimerkiksi suunnitelmien laatimisesta, välineiden hankkimisesta, kohteen selvittämisestä tai muiden henkilöiden kanssa tehdystä järjestäytyneestä valmistelusta.

Rangaistusten koventuminen koskee myös terroristista kouluttautumista. Tällaisessa teossa henkilö hankkii tietoja tai taitoja terroristisen rikoksen tekemistä varten. Kouluttautuminen voi liittyä esimerkiksi aseiden käyttöön, räjähteisiin, taistelutaitoihin, tietojärjestelmiin kohdistuviin tekoihin tai muuhun toimintaan, jolla on yhteys terroristiseen tarkoitukseen. Olennaista ei ole vain se, missä koulutus tapahtuu, vaan myös koulutuksen tavoite ja yhteys rikolliseen tarkoitukseen.

Myös terrorismiin kouluttamisesta voidaan vastedes tuomita aiempaa kovempi rangaistus. Kouluttaja voi olla henkilö, joka opastaa toista tekemään terroristisen rikoksen tai antaa tätä varten käytännön osaamista. Sääntelyn kiristyminen korostaa sitä, että terrorismirikosten kokonaisuudessa kouluttajilla, järjestelijöillä ja taustavaikuttajilla voi olla merkittävä rooli, vaikka he eivät itse osallistuisi mahdolliseen väkivallantekoon.

Matkustamiseen liittyvä sääntely tiukkenee

Uudistus vaikuttaa myös terroristiseen matkustamiseen. Rangaistavaa voi olla matkustaminen toiseen maahan siinä tarkoituksessa, että henkilö osallistuu terroristiseen toimintaan, kouluttautuu siihen, kouluttaa muita tai tekee muun terrorismirikoksen. Sääntelyllä pyritään vastaamaan ilmiöön, jossa henkilö hakeutuu konfliktialueelle tai terroristisen järjestön vaikutuspiiriin osallistuakseen sen toimintaan.

Matkustamiseen liittyvien tekojen arviointi on käytännössä vaativaa, koska liikkumisella voi olla useita syitä ja matkustaminen sinänsä on tavallinen laillinen toiminta. Rikosoikeudellinen vastuu edellyttää kuitenkin terroristista tarkoitusta ja siihen liittyviä konkreettisia seikkoja. Tällaisia voivat olla esimerkiksi yhteydet terroristiseen järjestöön, valmistelutoimet, matkan järjestelyt, hankittu varustus tai muu näyttö siitä, että matkan tarkoitus liittyy terroristiseen toimintaan.

Kiristyvä sääntely koskee myös matkustamisrikoksen edistämistä. Tällöin kyse voi olla esimerkiksi matkan järjestämisestä, rahoittamisesta tai muusta avusta henkilölle, joka matkustaa terroristisessa tarkoituksessa. Lainsäädäntö tunnistaa näin sen, että terrorismiin liittyvä toiminta ei aina perustu yksittäisen henkilön omiin tekoihin, vaan taustalla voi olla laajempi tukiverkosto.

Lasten vieminen terroristisen toiminnan piiriin nousee erityiseen asemaan

Yksi uudistuksen herättämistä kysymyksistä koskee lasten asemaa. Julkisessa keskustelussa on käytetty ilmaisuja, joilla viitataan vanhempiin tai huoltajiin, jotka vievät lapsen terroristisen järjestön hallitsemalle alueelle tai olosuhteisiin, joissa lapsi voi altistua järjestön toiminnalle ja ideologialle. Lakimuutoksen myötä tällaiseen toimintaan voidaan suhtautua aiempaa ankarammin silloin, kun teko täyttää terrorismirikoksen tunnusmerkistön.

Lapsen vieminen konfliktialueelle tai terroristisen toiminnan vaikutuspiiriin voi olla vakava teko, vaikka lapsi ei itse osallistuisi mihinkään rikokseen. Lapsi voi joutua väkivallan, propagandan, koulutuksen, hyväksikäytön tai muun vaaran kohteeksi. Rikosoikeudellisessa arvioinnissa painottuvat tällöin lapsen suojaaminen, teon tarkoitus ja se, millaisiin olosuhteisiin lapsi on viety tai häntä on pyritty viemään.

Uudistus ei tarkoita sitä, että jokainen konfliktialueelle suuntautuva matka olisi automaattisesti terrorismirikos. Ratkaisevaa on teon yhteys terroristiseen tarkoitukseen. Samalla lakimuutos antaa viranomaisille selkeämmät välineet arvioida tilanteita, joissa lapsen asemaa käytetään osana aikuisen pyrkimystä liittyä terroristiseen toimintaan, tukea sitä tai pysyä sen vaikutuspiirissä.

Lainsäädäntöä selkeytetään ja rangaistavuuden alaa laajennetaan

Terrorismirikoksia koskeva sääntely on vuosien mittaan muodostunut laajaksi kokonaisuudeksi, johon vaikuttavat kansallinen rikoslainsäädäntö, kansainväliset velvoitteet ja muuttunut turvallisuusympäristö. Uudistuksen yhtenä tavoitteena on selkeyttää tätä kokonaisuutta. Kun rikosnimikkeet, rangaistusasteikot ja tekojen rajat ovat täsmällisempiä, oikeudenkäytön ennakoitavuus paranee.

Rangaistavuuden alan laajentaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että yhä useammat terrorismiin kytkeytyvät teot voivat johtaa rikosoikeudelliseen vastuuseen. Painopiste siirtyy osittain varsinaista iskua edeltäviin vaiheisiin: valmisteluun, koulutukseen, matkustamiseen ja tukemiseen. Tämä on terrorismirikoksissa keskeistä, koska rikosten seuraukset voivat toteutuessaan olla erittäin vakavia ja kohdistua laajaan joukkoon ihmisiä.

Samalla rikosoikeudessa säilyy vaatimus täsmällisyydestä. Henkilöä ei voida rangaista pelkkien mielipiteiden, epäilyttävän käytöksen tai epämääräisen yhteyden perusteella, vaan teon on täytettävä laissa säädetyt tunnusmerkit. Terroristinen tarkoitus on keskeinen osa arviointia, ja sen osoittaminen edellyttää näyttöä. Tuomioistuimissa on jatkossakin ratkaistava tapauskohtaisesti, milloin teko ylittää rikosoikeudellisen vastuun kynnyksen.

Viranomaisten keinot vahvistuvat, mutta oikeusturvan merkitys korostuu

Lakimuutokset vahvistavat viranomaisten mahdollisuuksia puuttua terrorismiin liittyviin tekoihin aikaisemmassa vaiheessa. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tutkinta voidaan kohdistaa aiempaa selkeämmin henkilöihin, joiden epäillään valmistautuvan terroristiseen rikokseen tai tukevan toisen henkilön terroristista matkustamista. Kovemmat rangaistusasteikot voivat vaikuttaa myös pakkokeinojen käyttöedellytyksiin ja siihen, miten vakavina tekoja rikosprosessissa käsitellään.

Samalla oikeusturvan merkitys korostuu. Terrorismirikokset ovat luonteeltaan vakavia, ja niihin liittyy usein arkaluonteista tiedustelu- ja turvallisuustietoa, kansainvälisiä yhteyksiä sekä vaikeasti tulkittavia tapahtumaketjuja. Siksi on tärkeää, että rikosvastuun rajat pysyvät selkeinä ja että epäillyllä on mahdollisuus puolustautua asianmukaisesti. Oikeudenkäynnissä ratkaisevaa on näyttö, ei yleinen epäluulo tai poliittinen ilmapiiri.

Rangaistusten kiristyminen ei myöskään poista ennaltaehkäisevän työn tarvetta. Terrorismiin liittyvien riskien torjunta edellyttää rikosoikeuden lisäksi viranomaisten yhteistyötä, sosiaalista tukea, radikalisoitumisen ehkäisyä, kansainvälistä tiedonvaihtoa ja paikallistason havaintokykyä. Rikoslaki on viimekätinen keino, mutta se ei yksin ratkaise niitä yhteiskunnallisia ja yksilöllisiä tekijöitä, jotka voivat johtaa väkivaltaiseen radikalisoitumiseen.

Muutos heijastaa turvallisuusympäristön kehitystä

Terrorismirikosten sääntelyn kiristyminen kertoo siitä, että turvallisuusympäristöä arvioidaan aiempaa monimutkaisemmaksi. Terroristinen toiminta voi olla järjestäytynyttä tai yksittäisten henkilöiden toteuttamaa, se voi rakentua fyysisissä verkostoissa tai verkon välityksellä, ja se voi ulottua Suomen rajojen ulkopuolelle. Lainsäädännön on pystyttävä vastaamaan tilanteisiin, joissa rikollinen toiminta valmistellaan yhdessä maassa, koulutus hankitaan toisessa ja mahdollinen teko suunnitellaan kolmanteen.

Suomen näkökulmasta uudistus on osa laajempaa pyrkimystä pitää terrorismirikoksia koskeva sääntely ajan tasalla. Se ei muuta rikosoikeuden perusperiaatteita, mutta se nostaa useiden tekojen vakavuusarviota ja antaa selkeämmän viestin siitä, että terroristisen toiminnan valmistelu, tukeminen ja siihen kouluttautuminen ovat vakavia rikoksia.

Kansalaisille lakimuutos näkyy ennen kaikkea siinä, että terrorismiin liittyvien tekojen rajat ja seuraamukset tiukkenevat. Kyse ei ole vain toteutettujen väkivallantekojen rankaisemisesta, vaan myös niiden toimien torjumisesta, jotka voivat mahdollistaa väkivallan myöhemmin. Uudistuksen käytännön merkitys tarkentuu tulevissa rikostutkinnoissa ja tuomioistuinratkaisuissa, joissa punnitaan, miten uusi sääntely soveltuu erilaisiin tekoihin ja olosuhteisiin.