Ukrainan virallisten EU-jäsenyysneuvottelujen käynnistyminen on yksi Euroopan politiikan merkittävimmistä käänteistä sitten Venäjän täysimittaisen hyökkäyssodan alkamisen. Päätös on vahva viesti siitä, että Ukraina nähdään osana eurooppalaista poliittista yhteisöä ja että maa on valmis sitomaan tulevaisuutensa länteen entistä tiiviimmin. Samalla on syytä erottaa toisistaan poliittinen tuki ja varsinainen jäsenyysprosessi. EU-jäsenyys ei ole palkinto urheudesta eikä sotaa käyvälle valtiolle annettava symbolinen kunniamerkki, vaan erittäin vaativa oikeudellinen, taloudellinen ja hallinnollinen muutosprosessi.

Neuvottelujen alku on poliittinen merkkipaalu

Ukraina jätti EU-jäsenhakemuksensa helmikuussa 2022 vain päiviä sen jälkeen, kun Venäjä oli aloittanut täysimittaisen hyökkäyksensä. Hakemus syntyi poikkeuksellisessa tilanteessa, jossa Ukrainan valtio taisteli olemassaolostaan ja haki lännestä paitsi aseellista ja taloudellista tukea myös selkeää poliittista suuntaa. EU:n myönteinen vastaus oli alusta alkaen enemmän kuin tekninen jäsenyysmenettely. Se oli viesti ukrainalaisille ja Venäjälle: Ukrainan tulevaisuudesta ei päätetä Moskovassa.

Juhannusviikolla käynnistyneet viralliset neuvottelut eivät kuitenkaan tarkoita, että jäsenyys olisi lähellä. Neuvottelujen alkaminen on vasta lähtölaukaus pitkälle prosessille, jossa EU käy hakijamaan kanssa läpi unionin lainsäädäntöä ja sen toimeenpanoa käytännössä. Prosessi jaetaan useisiin politiikkalohkoihin, jotka ulottuvat oikeuslaitoksesta ympäristösääntelyyn, kilpailupolitiikasta julkisiin hankintoihin ja maataloudesta rajaturvallisuuteen.

Ukrainan tapauksessa neuvottelut käydään tilanteessa, jossa maa puolustautuu edelleen Venäjän hyökkäystä vastaan. Se tekee prosessista poikkeuksellisen vaikean. Sodan aiheuttamat inhimilliset, taloudelliset ja hallinnolliset menetykset ovat valtavia. Samalla EU odottaa hakijamaalta kykyä uudistaa instituutioitaan, torjua korruptiota ja yhdenmukaistaa lainsäädäntöään unionin sääntöjen kanssa.

Jäsenyys ei voi korvata turvatakuita

Ukrainan EU-polku on viime vuosina kytkeytynyt tiiviisti keskusteluun maan turvallisuudesta. Kun Nato-jäsenyys ei ole näyttänyt sodan aikana realistiselta vaihtoehdolta, EU-jäsenyydestä on ajoittain puhuttu ikään kuin se voisi tarjota Ukrainalle poliittisen suojakilven Venäjää vastaan. Ajatus on ymmärrettävä, mutta se sisältää myös riskin vääristä odotuksista.

Euroopan unioni ei ole puolustusliitto samalla tavalla kuin Nato. EU:n perussopimuksiin sisältyy keskinäisen avunannon velvoite, mutta unionin sotilaallinen rakenne, päätöksenteko ja toimintakyky eivät vastaa sotilasliiton turvatakuita. EU-jäsenyys vahvistaisi Ukrainan asemaa monella tavalla: se toisi pääsyn sisämarkkinoille, lisäisi investointien ennakoitavuutta, sitoisi maan oikeudellisesti eurooppalaiseen järjestelmään ja antaisi sille paikan unionin päätöksenteossa. Silti se ei yksin ratkaise Ukrainan turvallisuusongelmaa.

Tämän vuoksi EU-jäsenyydestä ei pitäisi rakentaa korviketta puolustuksellisille sitoumuksille. Jos jäsenyysprosessiin ladataan liikaa turvallisuuspoliittisia odotuksia, pettymys voi olla suuri sekä Ukrainassa että EU-maissa. Rehellisempi lähtökohta on todeta, että EU-polku on osa Ukrainan pitkän aikavälin vakauttamista, ei nopea ratkaisu sotaan.

Uudistukset ovat jäsenyyden ydin

EU:n laajentumispolitiikan uskottavuus perustuu siihen, että jäsenyyden ehdot ovat samat kaikille. Ukraina on poikkeuksellisessa asemassa sodan vuoksi, mutta sen ei pitäisi merkitä, että vaatimuksista tingittäisiin. Juuri Ukrainan oman tulevaisuuden kannalta olisi vaarallista, jos jäsenyys etenisi poliittisen innostuksen varassa ilman, että keskeiset rakenteelliset uudistukset todella toteutuvat.

Oikeusvaltion vahvistaminen on yksi ratkaisevista kysymyksistä. EU edellyttää, että tuomioistuimet toimivat riippumattomasti, viranomaiset noudattavat lakia ja kansalaisilla sekä yrityksillä on käytössään toimivat oikeussuojakeinot. Ukrainassa on tehty viime vuosina korruption vastaisia uudistuksia, mutta työ on kesken. Sodan oloissa valtion varoja liikkuu valtavia määriä jälleenrakennukseen, puolustukseen ja humanitaariseen apuun. Juuri siksi läpinäkyvyys ja valvonta ovat entistä tärkeämpiä.

Ukrainan EU-neuvottelut alkavat vaikeassa historiallisessa hetkessä – kuvituskuva

Myös talouden ja hallinnon uudistaminen on välttämätöntä. EU-jäsenyys tarkoittaa, että Ukraina osallistuisi sisämarkkinoihin, joissa tavaroiden, palvelujen, pääomien ja ihmisten liikkumista säädellään yhteisillä säännöillä. Se edellyttää viranomaisilta kykyä valvoa standardeja, kilpailua, valtiontukia, ympäristösääntöjä ja kuluttajansuojaa. Kyse ei ole pelkästä lakien hyväksymisestä parlamentissa, vaan niiden noudattamisesta arjen hallinnossa.

Maatalous ja talous voivat kiristää EU:n sisäisiä välejä

Ukrainan mahdollinen jäsenyys olisi EU:lle mittakaavaltaan suuri muutos. Ukraina on suuri maa, jolla on merkittävä maataloussektori, laajat luonnonvarat ja huomattava väestö, vaikka sodan aiheuttama muuttoliike onkin muuttanut tilannetta. Jäsenyys vaikuttaisi EU:n budjettiin, alue- ja maataloustukiin sekä sisämarkkinoiden kilpailuasetelmaan.

Erityisesti maatalous voi nousta poliittisesti vaikeaksi kysymykseksi. Ukraina on merkittävä viljantuottaja, ja sen tuotannon pääsy EU-markkinoille on jo sodan aikana aiheuttanut jännitteitä joissakin jäsenmaissa. Jos Ukrainasta tulisi EU:n täysjäsen, sen maatalouden asema yhteisessä maatalouspolitiikassa olisi ratkaistava tavalla, joka ei romuta nykyisten jäsenmaiden tukijärjestelmää eikä jätä Ukrainaa ulkopuoliseksi hyödyistä, joita jäsenyys lupaa.

Myös unionin päätöksenteko joutuisi koetukselle. EU:ssa on jo nyt vaikeuksia tehdä yksimielisyyttä edellyttäviä päätöksiä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, budjetissa ja pakotepolitiikassa. Suuren uuden jäsenmaan liittyminen lisäisi tarvetta uudistaa unionin omia päätöksentekorakenteita. Laajentuminen ei ole vain hakijamaiden muuttumista EU-kelpoisiksi, vaan myös unionin valmistautumista ottamaan ne vastaan.

Euroopan on pidettävä lupauksensa uskottavana

Ukrainan jäsenyysneuvottelujen alkaminen on moraalisesti ja poliittisesti ymmärrettävä päätös. Ukraina on maksanut eurooppalaisesta suunnastaan raskaan hinnan. Sen kansalaiset ovat puolustaneet maansa itsenäisyyttä tilanteessa, jossa Venäjä on pyrkinyt väkivalloin estämään Ukrainan länsisuuntautumisen. Tämän vuoksi EU:n tuki ei voi jäädä tyhjiksi sanoiksi.

Samalla uskottava tuki edellyttää rehellisyyttä. Jos ukrainalaisille annetaan kuva nopeasta ja lähes automaattisesta jäsenyydestä, todellisuus voi myöhemmin tuntua petokselta. Jäsenyysprosessi voi kestää vuosia, mahdollisesti yli vuosikymmenen. Sen eteneminen riippuu sodan kulusta, Ukrainan uudistuksista, EU-maiden poliittisesta tahdosta ja unionin omasta kyvystä uudistua.

EU:n on myös varottava muuttamasta laajentumispolitiikkaa pelkäksi geopoliittiseksi välineeksi. Geopolitiikka on väistämättä mukana, mutta unionin voima on perustunut sääntöihin, instituutioihin ja ennakoitavuuteen. Jos jäsenyyskriteereitä sovelletaan valikoivasti, EU heikentää omaa vetovoimaansa ja antaa perusteita niille, jotka syyttävät sitä kaksinaismoralismista.

Ukrainan tie Eurooppaan on pitkä mutta mahdollinen

Ukrainan EU-neuvottelujen alkaminen kertoo, että Eurooppa on muuttunut sodan myötä. Vielä ennen vuotta 2022 Ukrainan jäsenyysnäkymä oli monen pääkaupungin silmissä kaukainen ja epävarma. Nyt sitä pidetään strategisena kysymyksenä, joka liittyy koko maanosan turvallisuuteen ja poliittiseen järjestykseen.

Tämä ei silti muuta jäsenyyden perusluonnetta. EU on oikeudellinen ja taloudellinen yhteisö, jonka jäsenyys vaatii hakijamaalta syviä muutoksia. Ukraina tarvitsee tukea, mutta se tarvitsee myös selkeät ehdot. Ne voivat tuntua ankarilta maalle, joka käy sotaa olemassaolostaan, mutta juuri toimivat instituutiot, korruption torjunta ja oikeusvaltion vahvistaminen tekevät Ukrainasta pitkällä aikavälillä vahvemman.

Euroopan kannalta tärkeintä on pitää kaksi ajatusta yhtä aikaa mielessä. Ukrainalle on annettava todellinen mahdollisuus liittyä unioniin, jos se täyttää ehdot. Samalla jäsenyyttä ei pidä käsitellä palkintona, jonka voi myöntää pelkän poliittisen myötätunnon perusteella. EU-jäsenyys on lupaus yhteisistä säännöistä ja vastuista. Sen arvo säilyy vain, jos lupaus pidetään vakavana myös silloin, kun historia painaa päätöksentekijöitä tekemään nopeita ja näyttäviä ratkaisuja.