Ukrainan EU-jäsenyysneuvottelujen virallinen käynnistyminen on yksi Euroopan politiikan suurista käännekohdista Venäjän hyökkäyssodan aikana. Päätös viestii Ukrainalle, että sen paikka nähdään pitkällä aikavälillä eurooppalaisessa yhteisössä. Samalla se avaa vaikean ja vuosia kestävän prosessin, jossa symbolinen tuki joutuu vastakkain unionin sääntöjen, taloudellisten realiteettien ja poliittisten rajojen kanssa.
EU-jäsenyys ei ole kunnianosoitus, joka myönnetään urheudesta, eikä se ole nopea turvatakuu sotaa käyvälle maalle. Se on oikeudellinen, taloudellinen ja poliittinen sitoumus, joka vaatii hakijamaalta perusteellisia uudistuksia ja nykyisiltä jäsenmailta valmiutta muuttaa myös unionin omia toimintatapoja. Ukrainan kohdalla nämä kysymykset ovat poikkeuksellisen suuria, koska maa käy edelleen puolustussotaa, sen talous on raskaasti riippuvainen ulkopuolisesta tuesta ja sen jälleenrakennus tulee kestämään todennäköisesti vuosikymmeniä.
Neuvottelujen alku on poliittinen viesti, ei lupaus pikaisesta jäsenyydestä
Euroopan unionin päätös aloittaa viralliset jäsenyysneuvottelut Ukrainan kanssa on ennen kaikkea poliittinen viesti. Se kertoo, että unioni ei halua jättää Ukrainaa harmaalle vyöhykkeelle Venäjän vaikutusvallan ja läntisten rakenteiden väliin. Helmikuussa 2022 jätetty jäsenhakemus oli dramaattinen ele tilanteessa, jossa Venäjä oli juuri aloittanut täysimittaisen hyökkäyssotansa. Sen jälkeen EU-jäsenyydestä on tullut ukrainalaisille sekä tulevaisuuden lupaus että osa kansallista selviytymiskertomusta.
Neuvottelujen aloittaminen ei kuitenkaan tarkoita, että jäsenyys olisi lähivuosien tekninen muodollisuus. EU:n laajentuminen on aina ollut poliittinen prosessi, mutta se perustuu myös tarkkoihin ehtoihin. Hakijamaan on sovitettava lainsäädäntönsä unionin sääntöihin, vahvistettava oikeusvaltiota, torjuttava korruptiota, turvattava vähemmistöjen oikeudet ja osoitettava, että hallinto kykenee toimeenpanemaan päätökset käytännössä.
Ukraina on jo tehnyt uudistuksia, mutta sen lähtötilanne on poikkeuksellisen vaativa. Sota on muuttanut valtion toimintaa, taloutta ja päätöksentekoa. Osa maasta on miehitettynä, infrastruktuuria on tuhottu laajasti ja miljoonat ihmiset ovat joutuneet lähtemään kodeistaan. Näissä oloissa EU:n jäsenyyskriteerien täyttäminen on huomattavasti vaikeampaa kuin rauhan aikana.
Jäsenyys ei korvaa sotilaallisia turvatakuita
Ukrainan EU-haaveisiin liittyy myös turvallisuuspoliittinen ulottuvuus. Kun puolustusliitto Naton jäsenyys ei ole ollut realistisesti nopeasti saavutettavissa sodan jatkuessa, EU-jäsenyys on joissakin puheenvuoroissa nähty eräänlaisena korvaavana turvarakenteena. Ajatus on ymmärrettävä, mutta siihen liittyy merkittäviä rajoitteita.
Euroopan unioni on poliittinen ja taloudellinen yhteisö, jolla on myös yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Se ei kuitenkaan ole sotilasliitto samalla tavalla kuin Nato. EU:n perussopimuksiin sisältyy avunantovelvoite, mutta sen käytännön merkitys riippuu jäsenmaiden poliittisesta tahdosta, sotilaallisesta suorituskyvystä ja kulloisestakin tilanteesta. EU-jäsenyys ei siis yksinään tarjoa Ukrainalle sellaista selkeää ja välitöntä puolustustakuuta, jota se sodan keskellä tarvitsee.
Tämä ei tee EU-tiestä merkityksetöntä. Päinvastoin: jäsenyysprosessi voi sitoa Ukrainan aiempaa tiiviimmin eurooppalaisiin instituutioihin, investointeihin ja oikeudellisiin rakenteisiin. Se voi vahvistaa maan hallintoa ja tehdä siitä pitkällä aikavälillä vakaamman. Turvallisuuden kannalta nämä ovat tärkeitä tekijöitä. Silti on vaarallista esittää EU-jäsenyyttä nopeana suojakilpenä Venäjää vastaan. Sellainen odotus voisi johtaa sekä Ukrainassa että EU-maissa pettymyksiin.
Ukrainan koko muuttaisi unionin tasapainoa
Ukrainan mahdollinen jäsenyys olisi EU:lle poikkeuksellisen suuri laajentumispäätös. Kyse ei ole vain uuden jäsenmaan lisäämisestä pöydän ääreen, vaan unionin sisäisen taloudellisen ja poliittisen tasapainon muuttumisesta. Ukraina on väestöltään suuri maa, sillä on laaja maataloussektori ja mittavat jälleenrakennustarpeet. Sen liittyminen vaikuttaisi väistämättä EU:n budjettiin, maataloustukiin, aluekehitysrahoihin ja päätöksenteon painotuksiin.
Nykyisessä EU:ssa rahankäyttö on jo valmiiksi vaikea kysymys. Monet jäsenmaat ovat nettomaksajia, ja unionin budjetista käydään säännöllisesti tiukkoja neuvotteluja. Jos Ukraina liittyisi nykyisillä tukirakenteilla, seuraukset olisivat merkittäviä. Osa nykyisistä tuensaajista voisi menettää rahoitusta, ja nettomaksajien vastuut kasvaisivat. Tämä ei ole mahdoton yhtälö, mutta se vaatisi rehellistä keskustelua siitä, mitä jäsenyys maksaa ja miten kustannukset jaetaan.
Maatalous on yksi vaikeimmista aiheista. Ukraina on suuri viljantuottaja, ja sen tuotanto on jo sodan aikana vaikuttanut EU:n sisämarkkinoihin. Useissa jäsenmaissa on nähty jännitteitä, kun ukrainalainen vilja ja muut tuotteet ovat kulkeneet EU-markkinoille. Täysjäsenyys nostaisi nämä kysymykset aivan uudelle tasolle. Unionin olisi päätettävä, miten se yhdistää Ukrainan talouden omiin sääntöihinsä ilman, että nykyisten jäsenmaiden tuottajat kokevat kilpailun kohtuuttomaksi.
Oikeusvaltio ja korruption torjunta ratkaisevat paljon
EU-jäsenyysprosessin ytimessä on oikeusvaltio. Hakijamaan on osoitettava, että tuomioistuimet ovat riippumattomia, viranomaiset toimivat läpinäkyvästi ja poliittinen valta on sidottu lakiin. Ukrainan kohdalla korruption torjunta on ollut pitkään keskeinen kysymys, vaikka maassa onkin viime vuosina tehty merkittäviä uudistuksia ja rakennettu uusia valvontamekanismeja.
Sota on lisännyt sekä uudistusten kiireellisyyttä että niiden vaikeutta. Poikkeusolot keskittävät valtaa, rajoittavat normaalia poliittista kilpailua ja tekevät monista päätöksistä turvallisuuskysymyksiä. Tämä on ymmärrettävää hyökkäyksen kohteena olevassa maassa, mutta EU:n näkökulmasta pysyvä jäsenyys edellyttää toimivaa demokratiaa myös rauhan aikana. Siksi jäsenyysneuvotteluissa ei voida ohittaa kysymystä siitä, miten Ukraina palaa täysimääräiseen demokraattiseen arkeen sodan jälkeen.
Korruption torjunnassa ratkaisevaa ei ole pelkkä lainsäädäntö, vaan sen toimeenpano. EU:n on kyettävä arvioimaan, toimivatko valvontaelimet käytännössä, tutkitaanko väärinkäytöksiä riippumattomasti ja johtavatko vakavat tapaukset seuraamuksiin myös silloin, kun kyse on vaikutusvaltaisista henkilöistä. Tämä on herkkä aihe, koska Ukraina tarvitsee tukea eikä epäluottamusta. Juuri siksi ehtojen on oltava selviä ja johdonmukaisia.
Myös EU:n on uudistuttava ennen seuraavaa suurta laajentumista
Ukrainan jäsenyys ei ole vain Ukrainan koetinkivi. Se on myös testi Euroopan unionille. EU:n päätöksenteko on jo nykyisellään monissa asioissa hidasta, ja yksimielisyysvaatimukset antavat yksittäisille jäsenmaille mahdollisuuden jarruttaa yhteisiä ratkaisuja. Uusien suurten jäsenmaiden liittyminen tekisi päätöksenteosta entistä monimutkaisempaa, ellei unionin rakenteita uudisteta.
Laajentuminen nostaa esiin kysymyksen määräenemmistöpäätöksistä, komission kokoonpanosta, parlamenttipaikkojen jakautumisesta ja budjettisäännöistä. Jos EU haluaa ottaa uusia jäseniä, sen on samalla pohdittava, miten se säilyttää toimintakykynsä. Muuten vaarana on unioni, joka laajenee poliittisesti mutta halvaantuu käytännössä.
Ukrainan kohdalla tämä keskustelu on erityisen tärkeä, koska jäsenyys olisi geopoliittisesti suuri ratkaisu. Se veisi EU:n rajan entistä pidemmälle itään ja tekisi unionista aiempaa suoremman osapuolen Euroopan turvallisuusjärjestyksen kiistassa. Siksi päätöstä ei voida käsitellä vain hallinnollisena laajentumisena. Kyse on siitä, millaiseksi EU haluaa kehittyä seuraavina vuosikymmeninä.
Tuen ja realismiin perustuvan harkinnan on kuljettava yhdessä
Ukrainan puolustustaistelu on herättänyt Euroopassa laajaa myötätuntoa ja poliittista tukea. Se on perusteltua. Ukraina puolustaa alueellista koskemattomuuttaan ja oikeuttaan valita oma suuntansa. EU-jäsenyysneuvottelujen käynnistäminen vahvistaa viestiä siitä, ettei Venäjällä ole oikeutta määrätä naapurimaidensa tulevaisuudesta.
Samaan aikaan myötätunto ei saa korvata harkintaa. EU-jäsenyys on niin suuri päätös, että sen on perustuttava todellisiin valmiuksiin, ei pelkkään historialliseen hetkeen. Jos Ukraina otettaisiin jäseneksi ennen kuin se täyttää keskeiset ehdot, seuraukset voisivat olla haitallisia sekä Ukrainalle että unionille. Liian nopea prosessi voisi synnyttää sisäisiä ristiriitoja, heikentää EU:n sääntöjen uskottavuutta ja vaikeuttaa Ukrainan omia uudistuksia.
Paras tuki Ukrainalle on pitkäjänteinen, vaativa ja reilu tie kohti jäsenyyttä. Se tarkoittaa rahallista apua, jälleenrakennuksen suunnittelua, turvallisuusyhteistyötä ja konkreettista tukea hallinnon uudistamiseen. Se tarkoittaa myös sitä, että EU kertoo avoimesti, missä kohdin edistystä on tapahtunut ja missä vaatimukset eivät vielä täyty.
Ukrainan EU-tie voi lopulta onnistua, mutta se ei ole läpihuutojuttu. Neuvottelujen alkaminen on tärkeä etappi, ei päätepiste. Jäsenyys on mahdollinen vasta, kun Ukraina on valmis kantamaan sen velvoitteet ja EU on valmis ottamaan vastaan sen seuraukset. Tämän eron tunnustaminen ei vähennä tukea Ukrainalle. Se tekee tuesta kestävämpää.
Ladataan kommentteja...