Tutkinnon suorittaminen voisi tuoda myöhemmin maksuvelvollisuuden, jos valmistuneen tulot kohoaisivat riittävän korkeiksi. Elinkeinoelämän valtuuskunnan ehdotuksessa koulutuksen kustannuksia palautettaisiin yhteiskunnalle valmistumisen jälkeisten ansioiden perusteella. Ajatuksena on sitoa maksu taloudelliseen tilanteeseen, joka ihmiselle muodostuu opintojen päätyttyä.

Kyse on ehdotuksesta, ei voimassa olevasta maksuvelvollisuudesta. Sen keskeinen periaate on silti selvä: koulutuksen saanut osallistuisi koulutuksensa kuluihin erillisellä maksulla, jos hänen tulonsa ylittäisivät määrätyn rajan. Ehdotuksen arvioimiseksi tarvittaisiin tarkemmat tiedot muun muassa tulorajasta, maksun kestosta ja siitä, keitä velvollisuus koskisi.

Maksu määräytyisi valmistumisen jälkeisten tulojen perusteella

Ehdotuksen olennainen piirre on maksun ja myöhemmän tulotason välinen yhteys. Pelkkä tutkinnon suorittaminen ei kuvauksen perusteella yksin ratkaisisi sitä, joutuisiko ihminen maksamaan koulutuksensa kustannuksia takaisin. Ratkaisevaa olisi myös se, ansaitseeko hän valmistumisen jälkeen riittävästi.

Tällä erolla on merkitystä koulutuksen rahoituksesta käytävässä keskustelussa. Opintoihin liittyvä maksu voi tarkoittaa hyvin erilaisia asioita riippuen siitä, milloin se peritään ja millä perusteella. Opiskeluaikana maksettava korvaus kohdistuu ihmiseen ennen kuin hänen tuleva työuransa on tiedossa. Myöhempiin tuloihin sidottu maksu puolestaan perustuisi ainakin osittain jo toteutuneeseen taloudelliseen tilanteeseen.

Pelkkä periaate ei kuitenkaan vielä kerro, kuinka suuri rasitus maksusta syntyisi. Korkea tuloraja voisi rajata maksajien joukon suhteellisen pieneksi. Matalampi raja voisi ulottaa velvollisuuden huomattavasti laajemmalle. Samoin merkitystä olisi sillä, laskettaisiinko maksu kaikista tuloista vai ainoastaan siitä osasta, joka ylittää asetetun rajan.

Myös tulojen tarkastelujakso vaikuttaisi lopputulokseen. Yksittäinen hyvä ansaintavuosi ja pitkään jatkuva korkea tulotaso ovat eri tilanteita. Jos järjestelmää valmisteltaisiin pidemmälle, sen pitäisi määritellä, miten vaihtelevat tulot otetaan huomioon ja milloin maksuvelvollisuus alkaa tai päättyy.

Koulutuksen hyödyt jakautuvat yksilölle ja yhteiskunnalle

Ehdotus nostaa esiin koulutuspolitiikan perustavan kysymyksen: kuinka paljon koulutuksen kustannuksista kuuluu yhteiskunnalle ja kuinka paljon koulutuksen saaneelle ihmiselle. Yksiselitteistä rajaa ei ole helppo vetää, sillä koulutuksen vaikutukset ulottuvat samanaikaisesti usealle tasolle.

Yksilölle tutkinto voi avata pääsyn ammatteihin, vahvistaa osaamista ja laajentaa mahdollisuuksia työmarkkinoilla. Joissakin tapauksissa koulutus näkyy korkeampina ansioina, mutta tutkinto ei takaa tiettyä palkkaa tai katkeamatonta työuraa. Taloudelliseen lopputulokseen vaikuttavat myös ala, työllisyystilanne, työtehtävät ja monet henkilökohtaiset olosuhteet.

Yhteiskunnalle koulutus tuottaa osaamista, jota tarvitaan yrityksissä, julkisissa palveluissa ja muussa työelämässä. Koulutuksen merkitystä ei siksi voi arvioida vain valmistuneen palkkapussin kautta. Monen työn yhteiskunnallinen arvo ei myöskään palaudu suoraan siihen, kuinka korkeaa palkkaa siitä maksetaan.

Tulorajaan perustuva ehdotus pyrkii kohdistamaan maksun tilanteisiin, joissa valmistuneella on riittävästi tuloja. Samalla se jättää avoimeksi kysymyksen siitä, miten koulutuksen henkilökohtainen tuotto erotettaisiin muista ansioihin vaikuttavista tekijöistä. Korkeat tulot voivat liittyä tutkinnon lisäksi esimerkiksi työkokemukseen, yrittäjäriskiin tai työajan määrään.

Tuloraja ja maksun kesto ratkaisisivat vaikutukset

Mahdollisen järjestelmän keskeiset vaikutukset syntyisivät yksityiskohdista. Tulorajan lisäksi pitäisi ratkaista ainakin maksun suuruus, sen enimmäismäärä ja maksuvelvollisuuden ajallinen kesto. Ilman näitä tietoja ei voi arvioida, kuinka paljon yksittäinen valmistunut maksaisi tai kuinka paljon rahaa yhteiskunta saisi takaisin.

Määräaikainen maksu olisi erilainen ratkaisu kuin koko työuran jatkuva velvollisuus. Samoin ennalta rajattu kokonaismäärä poikkeaisi järjestelmästä, jossa maksuille ei olisi euromääräistä kattoa. Nämä valinnat vaikuttaisivat siihen, kuinka ennakoitavana ihminen voisi pitää koulutuksensa myöhempää hintaa.

Uusi ehdotus sitoisi tutkinnosta maksettavan korvauksen valmistumisen jälkeisiin tuloihin – kuvituskuva

Myös tulorajan muuttuminen ajan kuluessa olisi tärkeää. Jos raja pysyisi pitkään samana samalla kun palkat ja hinnat nousisivat, maksun piiriin voisi tulla vähitellen aiempaa enemmän ihmisiä. Tällöin järjestelmän vaikutukset voisivat muuttua, vaikka sen perussääntöihin ei tehtäisi näkyvää muutosta.

Erillistä harkintaa vaatisivat tilanteet, joissa tulot laskevat maksamisen alettua. Työttömyys, sairaus, perhevapaa tai siirtyminen osa-aikatyöhön voivat muuttaa maksukykyä nopeasti. Tuloihin sidotun järjestelmän käytännön merkitys riippuisi siitä, kuinka sujuvasti tällaiset muutokset heijastuisivat maksettavaan summaan.

Vaikutuksia pitäisi tarkastella yhdessä verotuksen kanssa

Koulutuksesta perittävä maksu ei kohdistuisi valmistuneeseen irrallaan muista taloudellisista velvoitteista. Työssäkäyvä osallistuu yhteiskunnan rahoitukseen jo verotuksen kautta. Siksi uuden maksun vaikutuksia olisi arvioitava suhteessa siihen kokonaisuuteen, jonka verot ja muut maksut muodostavat.

Keskeinen kysymys olisi, kuinka paljon käteen jäävät tulot muuttuisivat ansioiden kasvaessa. Jos maksu käynnistyisi jyrkästi tietyn tulorajan kohdalla, pieni palkankorotus voisi tuottaa odotettua pienemmän lisäyksen käytettävissä oleviin tuloihin. Asteittain kasvava maksu voisi käyttäytyä toisin. Ehdotuksen lyhyt kuvaus ei kerro, millaista laskentatapaa tavoitellaan.

Sama tarkastelu koskisi lisätyötä, tehtävänvaihtoa ja uralla etenemistä. Maksun vaikutus näihin valintoihin riippuisi sen tasosta sekä siitä, kuinka selkeästi säännöt tunnetaan. Pelkkä tieto tulosidonnaisuudesta ei riitä osoittamaan, kannustaisiko järjestelmä joihinkin ratkaisuihin tai vähentäisikö se niiden houkuttelevuutta.

Julkisen talouden kannalta olennaista olisi nettotuotto. Maksujen kerääminen edellyttäisi sääntöjä, tietojen käsittelyä ja hallinnointia. Arviossa pitäisi siksi erottaa toisistaan kerättävien maksujen määrä ja se summa, joka jäisi käytettäväksi järjestelmän omien kustannusten jälkeen.

Opintoihin hakeutuvan pitäisi voida ennakoida seuraukset

Koulutusvalinta tehdään usein paljon ennen kuin ihminen tietää tulevan ammattinsa, työpaikkansa tai ansiotasonsa. Jos tutkintoon liitettäisiin myöhempi maksuvelvollisuus, hakijalla pitäisi olla ymmärrettävä tieto sen ehdoista jo päätöstä tehdessään.

Ennakoitavuus tarkoittaisi käytännössä sitä, että opiskelija voisi hahmottaa maksun mahdollisen suuruuden erilaisilla tulotasoilla. Hänen pitäisi myös tietää, kuinka pitkään velvollisuus voisi jatkua ja missä tilanteissa maksua ei perittäisi. Epäselvät ehdot vaikeuttaisivat koulutuksen taloudellisten seurausten arviointia.

Erityisen merkittävä olisi kysymys siitä, koskisiko mahdollinen uudistus vain tulevia opiskelijoita vai myös jo opiskelevia tai valmistuneita. Näiden ryhmien lähtökohdat ovat erilaiset, koska aiemmat koulutusvalinnat on tehty niiden tekohetkellä tunnetuissa oloissa. Ehdotuksen kuvauksesta ei käy ilmi, miten soveltamisala rajattaisiin.

Mahdollisia vaikutuksia koulutukseen hakeutumiseen pitäisi arvioida erikseen. Tuloihin sidottu maksu voisi näyttäytyä eri hakijoille eri tavoin heidän taloudellisesta taustastaan ja tulevaisuuden odotuksistaan riippuen. Ilman tarkempia ehtoja ja vaikutusarvioita ei voi päätellä, muuttaisiko ehdotus hakijamääriä tai koulutusalojen välisiä valintoja.

Ehdotus tarvitsee rinnalleen laskelmat ja tarkat säännöt

Elinkeinoelämän valtuuskunnan esitys tuo keskusteluun ajatuksen koulutuskustannusten jakamisesta myöhemmän maksukyvyn perusteella. Sen arviointi edellyttää kuitenkin enemmän kuin yleisen tavoitteen hyväksymistä tai torjumista. Tarvitaan konkreettinen kuva siitä, kuka maksaisi, kuinka paljon ja millä aikavälillä.

Vasta näiden tietojen pohjalta voisi vertailla erilaisia elämäntilanteita ja tulotasoja. Samalla olisi mahdollista arvioida, kohdistuisiko maksu tasaisesti samankaltaisessa asemassa oleviin ihmisiin. Erilaisten tutkintojen, työurien ja ansaintatapojen käsittely voisi vaikuttaa olennaisesti siihen, millaiseksi järjestelmä käytännössä muodostuisi.

Keskustelussa olisi erotettava myös rahoitustavoite ja koulutuspoliittiset vaikutukset. Yhteiskunnalle kertyvä lisärahoitus olisi yksi arvioitava asia. Sen rinnalla pitäisi tarkastella koulutukseen hakeutumista, työelämän valintoja ja järjestelmän ymmärrettävyyttä. Yhden tavoitteen toteutuminen ei yksin kertoisi uudistuksen kaikista seurauksista.

Toistaiseksi ehdotuksen varma ydin on tuloihin sidottu takaisinmaksun ajatus. Riittävästi ansaitseva valmistunut osallistuisi koulutuksensa kuluihin erillisellä suorituksella yhteiskunnalle. Se, kuinka laajaksi muutos muodostuisi ja millaisen taloudellisen merkityksen se saisi, ratkeaisi vasta tulorajan, maksuehtojen ja soveltamisalan täsmentyessä.