Ähtärin eläinpuiston jättiläispandat olivat vuosia sitten ylpeyden aihe koko Etelä-Pohjanmaalle, mutta hankkeesta on vuosien saatossa kasvanut kaupungille raskas taloudellinen taakka. Vuokrapandoihin on upotettu arviolta 15 miljoonaa euroa kaupunkilaisten rahoja, ja nyt paljastuu, että hankkeen taustalla olleita taloudellisia laskelmia on ensin pidetty salassa ja sittemmin ne ovat kadonneet kokonaan. Tapaus herättää vakavia kysymyksiä siitä, miten suuria julkisia investointipäätöksiä valmistellaan pienissä kunnissa ja miten avoimesti niiden riskeistä kerrotaan päättäjille ja veronmaksajille.
Kunnianhimoinen hanke lähti liikkeelle suurin odotuksin
Kun Ähtärin eläinpuisto sopi aikanaan jättiläispandojen tuomisesta Suomeen, hanketta markkinoitiin merkittävänä mahdollisuutena. Pandojen odotettiin houkuttelevan puistoon merkittävästi lisää kävijöitä paitsi lähialueilta myös kauempaa Suomesta ja ulkomailta. Ajatuksena oli, että eksoottiset eläimet nostaisivat koko seudun tunnettuutta ja toisivat alueelle uutta elinvoimaa matkailun kautta. Kaupungin päättäjät näkivät hankkeessa myös symbolista arvoa: pieni sisämaakaupunki nousisi kansainvälisten uutisten aiheeksi ja saisi näkyvyyttä, jota vastaavan kokoluokan kunnat harvoin saavuttavat.
Hankkeen toteuttaminen edellytti kuitenkin mittavia investointeja. Pandoja varten rakennettiin erityiset tilat, ja niiden ylläpitoon liittyvät kustannukset olivat huomattavasti tavanomaista eläinpuistotoimintaa suuremmat. Vuokraeläimistä maksettavat korvaukset, erikoisravinnon hankinta ja eläinlääkinnälliset järjestelyt muodostivat kokonaisuuden, jonka kustannukset kasvoivat vuosi vuodelta. Aluksi hanke esitettiin kuitenkin taloudellisesti kestävänä, ja sen odotettiin maksavan itsensä takaisin kävijämäärien kasvun myötä.
Jättiläispandojen tuominen Suomeen oli aikanaan poikkeuksellinen järjestely, sillä eläimet eivät olleet kaupungin omistuksessa vaan vuokrattuja pitkäaikaisella sopimuksella. Tällaiset sopimukset ovat kansainvälisesti tunnettu käytäntö, jossa vastaanottava puisto sitoutuu maksamaan vuosittaisia korvauksia eläinten pidosta riippumatta siitä, kuinka paljon kävijätuloja eläimet lopulta tuovat. Juuri tämä rakenne teki hankkeesta taloudellisesti riskialttiin: kulut olivat kiinteitä ja pitkäaikaisia, kun taas tulot riippuivat matkailun suhdanteista ja kävijämäärien kehityksestä, joihin kaupungilla oli vain rajallisesti vaikutusmahdollisuuksia.
Salassapito herätti epäilyjä jo hankkeen alkuvaiheessa
Jälkikäteen tarkasteltuna hankkeen valmistelussa on ollut piirteitä, jotka herättävät kysymyksiä avoimuudesta. Hankkeen taloudellisia laskelmia ei aikanaan tuotu julkisuuteen siinä laajuudessa kuin vastaavan kokoluokan investoinneilta olisi voinut odottaa. Kustannusarvioita ja riskianalyysejä käsiteltiin osin suljettujen ovien takana, eikä kaupunkilaisilla tai osalla luottamushenkilöistäkään ollut täyttä kuvaa siitä, millaisiin summiin hanke lopulta saattaisi nousta.
Salassapito on tyypillisesti perusteltu liikesalaisuuksilla tai sopimusosapuolten vaatimuksilla, mutta tässä tapauksessa se on jälkikäteen näyttäytynyt ongelmallisena. Kun kustannukset alkoivat kasvaa alkuperäisiä arvioita suuremmiksi, avoimen tiedon puute vaikeutti sekä päätöksentekoa että jälkikäteistä arviointia siitä, oliko hanke ylipäätään taloudellisesti perusteltu. Tilanne on herättänyt keskustelua siitä, missä kulkee raja liikesalaisuuksien suojaamisen ja kuntalaisten tiedonsaantioikeuden välillä, kun kyse on julkisin varoin rahoitetusta hankkeesta.
Laskelmat ovat kadonneet – vastuu on jäänyt hämäräksi
Erityisen huolestuttavana pidetään sitä, että hankkeen alkuperäisiä taloudellisia laskelmia ei enää löydy kaupungin arkistoista. Asiakirjat, joiden perusteella investointipäätökset aikanaan tehtiin, ovat kadonneet tai niitä ei ole säilytetty asianmukaisesti. Tämä tekee jälkikäteisestä arvioinnista huomattavasti vaikeampaa, sillä ilman alkuperäisiä laskelmia on mahdotonta todeta tarkasti, millä perusteilla hankkeen kannattavuutta aikanaan arvioitiin ja kuinka realistisia arviot olivat suhteessa siihen, mitä lopulta tapahtui.
Asiakirjojen katoaminen herättää kysymyksiä myös kaupungin hallinnollisista käytännöistä. Kunnallishallinnossa asiakirjojen säilyttämisvelvollisuus on lähtökohtaisesti tiukka, ja merkittäviin investointeihin liittyvien laskelmien tulisi olla jäljitettävissä vuosienkin päästä. Kun näin ei ole tapahtunut, vastuu on jäänyt hajanaiseksi eikä yksittäistä syyllistä ole helppo osoittaa. Osa asiaa seuranneista on pitänyt tilannetta poikkeuksellisen huolestuttavana juuri siksi, että kyse on kymmenien miljoonien eurojen luokkaa olevasta hankkeesta, jonka taustoja pitäisi voida tarkastella jälkikäteen avoimesti.
Taloudelliset seuraukset painavat kaupungin taloutta pitkään
Ähtärin kaupungin talous on ollut viime vuosina tiukoilla, ja pandahankkeen kustannukset ovat osaltaan vaikuttaneet tilanteeseen. Kaupunki on joutunut sopeuttamaan muuta toimintaansa, kun suuri osa investointikyvystä on sidottu eläinpuistohankkeen kustannuksiin. Pienelle kunnalle 15 miljoonan euron luokkaa oleva menoerä on merkittävä summa suhteessa vuosittaiseen budjettiin, ja sen vaikutukset näkyvät väistämättä myös muissa palveluissa ja investoinneissa.
Tilanne on erityisen hankala siksi, että eläinpuiston kävijämäärät eivät ole kaikilta osin vastanneet niitä odotuksia, joita hankkeen alkuvaiheessa esitettiin. Vaikka pandat ovat tuoneet puistoon näkyvyyttä ja osan kävijöistä, kokonaistalouden kannalta hanke ei ole täyttänyt sille asetettuja tavoitteita samassa mittakaavassa kuin alun perin toivottiin. Tämä on johtanut siihen, että kaupungin on täytynyt paikata syntynyttä vajetta muista lähteistä, mikä on kiristänyt kuntatalouden yleistä tilannetta entisestään.
Pitkällä aikavälillä kysymys kuuluu, miten kaupunki pystyy kantamaan hankkeesta aiheutuneet kustannukset ilman, että se vaarantaa muiden peruspalveluiden rahoitusta. Kuntatalouden asiantuntijat ovat yleisesti korostaneet, että yksittäisen suuren investoinnin epäonnistuminen voi vaikuttaa pienen kunnan talouteen vuosia, ellei jopa vuosikymmeniä, erityisesti jos hankkeeseen liittyy pitkäaikaisia sopimusvelvoitteita.
Kysymys avoimuudesta ei koske vain Ähtäriä. Vastaavia näyttäviä hankkeita on toteutettu myös muissa kunnissa, ja niiden rahoitusmalleissa on usein nojattu optimistisiin kävijäennusteisiin. Ähtärin tapaus osoittaa, kuinka herkästi tällaiset ennusteet voivat pettää, kun ne kohtaavat todellisuuden: matkailukysyntä vaihtelee vuodesta toiseen, eikä yksittäinen vetonaula useinkaan riitä kantamaan koko hankkeen taloutta pitkällä aikavälillä. Siksi asiantuntijat ovat peräänkuuluttaneet, että kuntien tulisi jatkossa teettää suurista investoinneista riippumattomia ulkopuolisia arviointeja ennen päätöksentekoa, jotta riskit tulisivat esiin ajoissa eikä niitä tarvitsisi paikata jälkikäteen veronmaksajien laskuun.
Mitä tapahtuu seuraavaksi
Tapaus on nostanut esiin laajemman keskustelun siitä, millaista avoimuutta kuntien tulisi noudattaa suurten investointien valmistelussa ja miten asiakirjahallinta tulisi järjestää niin, ettei vastaavaa katoamista pääse tapahtumaan. Monissa kunnissa seurataan nyt tarkkaan, millaisiin toimiin Ähtärissä ryhdytään sekä taloudellisen tilanteen korjaamiseksi että hallinnollisten käytäntöjen tiukentamiseksi.
On myös odotettavissa, että kadonneiden laskelmien tausta pyritään selvittämään jälkikäteen niin hyvin kuin mahdollista, vaikka alkuperäisiä asiakirjoja ei enää olisikaan saatavilla. Selvitystyössä voidaan joutua tukeutumaan muun muassa sopimuskumppaneiden hallussa oleviin tietoihin sekä kaupungin muihin arkistoihin, joista osa alkuperäisestä päätöksenteon taustasta saattaa vielä löytyä. Samalla hanke toimii esimerkkinä siitä, kuinka tärkeää julkisten varojen käytön läpinäkyvyys on erityisesti silloin, kun kyse on poikkeuksellisen suurista ja pitkäkestoisista sitoumuksista.
Ähtärin pandahanke on joka tapauksessa osoittautunut opettavaiseksi tapaukseksi koko kuntakentälle. Se muistuttaa siitä, että vaikka näyttävät hankkeet voivat tuoda lyhytaikaista huomiota ja mainetta, niiden todellinen taloudellinen kestävyys on arvioitava huolellisesti etukäteen – ja arvioinnin pohjana käytetyt laskelmat tulee säilyttää sellaisina, että niihin voidaan palata myös vuosien kuluttua.
Ladataan kommentteja...