Suomalaisten tulokehitys on eriytymässä tavalla, jota tutkijat pitävät poikkeuksellisena. Tuoreen arvion mukaan pienituloisten kotitalouksien ostovoima on kääntynyt laskuun samaan aikaan, kun hyvätuloisten ostovoima on kasvanut. Tutkimuslaitos Laboren mukaan tällaista kahtiajakoista kehitystä ei ole viime vuosikymmeninä nähty samassa laajuudessa, ja se herättää kysymyksiä siitä, mistä ilmiö johtuu ja mihin se voi johtaa.

Ostovoimalla tarkoitetaan sitä, kuinka paljon tavaroita ja palveluita käytettävissä olevalla rahamäärällä voi hankkia. Kun palkat, sosiaalietuudet tai eläkkeet eivät nouse samaa tahtia kuin hinnat, ostovoima heikkenee, vaikka nimellistulot pysyisivätkin ennallaan tai jopa nousisivat hieman. Juuri tämä on pienituloisten kotitalouksien tilanne: heidän tulonsa koostuvat usein sosiaalietuuksista, perusturvasta tai matalapalkkaisesta työstä, joiden reaaliarvo on viime aikoina rapautunut.

Miksi kehitys on poikkeuksellista

Normaalisti talouden eri tuloryhmien ostovoima liikkuu suunnilleen samaan suuntaan, vaikka nousuvauhdissa onkin eroja. Talouden taantuessa kaikkien tulot yleensä kärsivät jossain määrin, ja noususuhdanteessa hyöty jakautuu laajasti, joskin epätasaisesti. Nyt tilanne on toinen: osa väestöstä kokee tulojensa ostovoiman kasvavan, kun toisilla se supistuu. Tutkijoiden mukaan tällainen vastakkaissuuntainen kehitys on harvinaista, eikä sille löydy suoraa vertailukohtaa viime vuosikymmenten taloushistoriasta.

Taustalla vaikuttaa useita samanaikaisia tekijöitä. Yksi keskeinen syy on se, miten eri tulonlähteet reagoivat hintojen nousuun. Palkat neuvotellaan usein etukäteen sovituilla korotuksilla, jotka eivät välttämättä pysy inflaation vauhdissa. Sosiaalietuudet ja perusturva puolestaan sidotaan indekseihin, joiden päivitystahti voi jäädä jälkeen todellisesta hintakehityksestä, erityisesti jos indeksitarkistuksia on rajoitettu tai lykätty osana julkisen talouden sopeutustoimia.

Pienituloisten asema on erityisen haavoittuva

Pienituloisissa kotitalouksissa suurin osa käytettävissä olevista tuloista kuluu välttämättömyyshyödykkeisiin: ruokaan, asumiseen ja energiaan. Kun näiden hinnat nousevat, vaikutus tuntuu suoraan ja voimakkaasti, koska säästämisen tai kulutuksen joustamisen mahdollisuudet ovat vähäisiä. Hyvätuloisilla kotitalouksilla vastaava kulutus muodostaa huomattavasti pienemmän osan kokonaismenoista, jolloin hintojen nousu ei syö ostovoimaa samalla tavalla.

Tämä rakenteellinen ero selittää osaltaan, miksi hintojen nousu iskee eri tuloryhmiin eri tavoin, vaikka inflaatio olisi koko väestölle keskimäärin sama. Kun samaan aikaan pienituloisten tulonlähteiden reaaliarvo heikkenee, syntyy tilanne, jossa toimeentulon kuilu eri väestöryhmien välillä kasvaa entisestään. Tutkijat pitävät kehitystä huolestuttavana erityisesti siksi, että se voi kasautua: pitkittyessään ostovoiman heikkeneminen vaikeuttaa velkojen hoitoa, lisää toimeentulotuen tarvetta ja voi syventää jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa olevien kotitalouksien taloudellisia vaikeuksia.

Hyvätuloisten ostovoiman kasvun taustat

Hyvätuloisten kotitalouksien ostovoiman kasvu selittyy osin erilaisella tulorakenteella. Näissä kotitalouksissa palkkatulon lisäksi merkittävä osa tuloista voi tulla pääomatuloista, kuten osinkotuloista, vuokratuloista tai sijoitusten tuotoista. Pääomatulojen kehitys ei ole sidoksissa samoihin indekseihin tai neuvottelukierroksiin kuin palkat tai sosiaalietuudet, joten ne voivat kasvaa eri tahtiin ja jopa nopeammin kuin yleinen hintataso.

Pienituloisten ostovoima heikkenee poikkeuksellisesti – hyvätuloisilla suunta on päinvastainen – kuvituskuva

Lisäksi hyvätuloisten työmarkkina-asema on usein vakaampi, ja heidän ammattialoillaan palkankorotukset ovat saattaneet toteutua paremmin suhteessa elinkustannusten nousuun. Kun näihin tekijöihin yhdistyy verotuksen rakenne, jossa eri tulolajeja kohdellaan eri tavoin, kokonaisuus voi johtaa siihen, että ylimpien tuloluokkien käytettävissä olevat tulot kasvavat reaalisesti samaan aikaan, kun alimpien tuloluokkien tulot supistuvat.

Mitä kehitys tarkoittaa yhteiskunnalle

Tuloerojen kasvu ja ostovoiman eriytyminen eivät ole pelkästään tilastollinen ilmiö, vaan niillä on laajempia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Kun osa väestöstä joutuu supistamaan kulutustaan välttämättömyyksiin, se voi näkyä esimerkiksi vähittäiskaupan ja palvelualojen kysynnässä. Samaan aikaan hyvätuloisten kasvava ostovoima voi tukea tiettyjen toimialojen, kuten matkailun tai kestokulutushyödykkeiden, kysyntää. Talouden kokonaiskuva voi siis näyttää tasapainoiselta, vaikka sen sisällä eri väestöryhmien todellisuudet eroavat huomattavasti toisistaan.

Pitkällä aikavälillä tuloerojen kasvu voi vaikuttaa myös yhteiskunnalliseen luottamukseen ja koettuun oikeudenmukaisuuteen. Kun osa kansalaisista kokee jäävänsä jatkuvasti jälkeen, vaikka talous kokonaisuutena kasvaisikin, se voi heijastua esimerkiksi äänestyskäyttäytymiseen tai suhtautumiseen yhteiskunnan instituutioihin. Tutkijat korostavat, ettei kyse ole pelkästään yksittäisten kotitalouksien taloudellisesta tilanteesta, vaan laajemmasta rakenteellisesta kysymyksestä, joka koskettaa koko yhteiskunnan yhtenäisyyttä.

Miten tilanteeseen voidaan vaikuttaa

Ostovoiman eriytymiseen puuttuminen vaatii useita samanaikaisia toimia. Sosiaalietuuksien ja perusturvan indeksointikäytäntöjen tarkistaminen on yksi keino varmistaa, että pienituloisimpien tulot pysyvät paremmin perässä hintakehityksessä. Myös työmarkkinaosapuolten neuvotteluratkaisuilla on merkitystä sen suhteen, miten palkkakehitys jakautuu eri aloilla ja tuloluokissa.

Verotuksen rakenteella voidaan niin ikään vaikuttaa siihen, miten eri tulolajien kasvu näkyy käytettävissä olevissa tuloissa. Poliittisessa keskustelussa onkin toistuvasti noussut esiin kysymys siitä, kuinka suuri painoarvo eri tulolähteille annetaan verotuksessa ja millä tavoin tämä heijastuu tulonjakoon pidemmällä aikavälillä.

Samalla on huomioitava, että talouden yleinen suhdannetilanne vaikuttaa merkittävästi siihen, miten nopeasti ja missä laajuudessa mahdollisiin muutoksiin voidaan ryhtyä. Julkisen talouden liikkumavara asettaa omat rajoitteensa sille, kuinka paljon esimerkiksi etuuksien tasoa voidaan nostaa ilman, että se vaikuttaa muihin talouden osa-alueisiin.

Kehitystä seurataan tarkasti

Tutkimuslaitosten ja talouspoliittisten toimijoiden odotetaan seuraavan tuloerojen ja ostovoiman kehitystä tarkasti tulevina kuukausina. Mikäli kehitys jatkuu samansuuntaisena, se voi nousta merkittäväksi teemaksi sekä talouspoliittisessa päätöksenteossa että yhteiskunnallisessa keskustelussa. Erityisesti huomiota kiinnitetään siihen, kuinka pitkäkestoisesta ilmiöstä on kyse ja missä määrin se liittyy tilapäisiin, esimerkiksi hintapiikkeihin liittyviin tekijöihin, ja missä määrin kyse on pidempiaikaisesta rakenteellisesta muutoksesta.

Joka tapauksessa nyt havaittu kehityskulku, jossa pienituloisten ostovoima heikkenee samaan aikaan kun hyvätuloisten ostovoima kasvaa, poikkeaa selvästi totutuista talouden kehityskuluista. Se muistuttaa siitä, että talouden kokonaiskasvua tai keskimääräisiä lukuja tarkasteltaessa on tärkeää katsoa myös sitä, miten kehitys jakautuu eri väestöryhmien kesken. Vasta tämä laajempi tarkastelu antaa todenmukaisen kuvan siitä, miten suomalaisten arki ja toimeentulo todellisuudessa kehittyvät.