Stubb torjuu arvion Venäjän yrityksestä koetella Naton viidettä artiklaa

Tasavallan presidentti Alexander Stubb ei pidä uskottavana arviota, jonka mukaan Venäjä olisi valmistautumassa sotilaalliseen operaatioon Naton viidennen artiklan testaamiseksi. Kyseisessä uhkakuvassa Venäjä voisi kohdistaa rajatun sotilaallisen toimenpiteen pieneen alueeseen Euroopassa ja pyrkiä siten horjuttamaan puolustusliiton yhtenäisyyttä. Stubbin arvion mukaan tällainen skenaario ei vastaa Venäjän tämänhetkistä toimintalogiikkaa. Hänen mukaansa Venäjän tavoitteena on pikemminkin luoda eurooppalaisiin yhteiskuntiin pelkoa, epävarmuutta ja painetta jo ennen kuin mitään sotilaallista tapahtuisi.

Ukrainan sodan Stubb arvioi jatkuvan ainakin vielä lähikuukausien ajan. Hänen arvionsa mukaan sodan päättymistä ei ole näköpiirissä seuraavien kolmen tai neljän kuukauden aikana. Arvio korostaa sitä, että Euroopan turvallisuustilanne pysyy jännittyneenä, vaikka yksittäisiin uhkakuviin suhtauduttaisiin varovaisesti ja analyyttisesti.

Viides artikla on Naton yhteisen puolustuksen ydin

Naton viides artikla on puolustusliiton keskeisin turvallisuustakuu. Sen perusajatus on, että hyökkäys yhtä jäsenmaata vastaan voidaan katsoa hyökkäykseksi kaikkia vastaan. Artikla ei automaattisesti tarkoita tietynlaista sotilaallista vastatoimea, mutta se velvoittaa jäsenmaat arvioimaan yhdessä, miten hyökkäykseen vastataan ja millaista apua kohteeksi joutunut jäsen tarvitsee.

Juuri tämän vuoksi mahdollisuus artiklan tarkoituksellisesta testaamisesta herättää Euroopassa vakavaa huolta. Jos jokin valtio pyrkisi koettelemaan Naton yhtenäisyyttä rajatulla, epäselvällä tai harmaan alueen keinolla toteutetulla operaatiolla, tavoitteena voisi olla epävarmuuden kylväminen siitä, miten jäsenmaat reagoivat. Tällaisissa skenaarioissa ei välttämättä olisi kyse laajasta hyökkäyksestä, vaan tilanteesta, jossa hyökkääjä pyrkisi jättämään tapahtumien luonteen tulkinnanvaraiseksi.

Stubbin arvio on tässä suhteessa merkittävä, koska se asettaa uhkakuvan mittasuhteisiin. Hän ei vähättele Venäjän aiheuttamaa turvallisuusuhkaa, mutta erottaa toisistaan todellisen sotilaallisen riskin ja psykologisen vaikuttamisen. Arvion ytimessä on näkemys, että Venäjälle voi olla hyödyllisempää saada eurooppalaiset pelkäämään mahdollista hyökkäystä kuin todella ryhtyä sellaiseen operaatioon, joka voisi johtaa arvaamattomaan ja vaaralliseen vastakkainasetteluun koko puolustusliiton kanssa.

Pelko voi olla osa vaikuttamista

Euroopan turvallisuuspoliittisessa keskustelussa on viime vuosina korostunut hybridivaikuttaminen, informaatiovaikuttaminen ja pelon strateginen käyttö. Venäjän toimia tarkastellaan usein paitsi sotilaallisina myös psykologisina ja poliittisina. Tavoitteena voi olla horjuttaa luottamusta viranomaisiin, lisätä erimielisyyksiä liittolaisten välillä ja ohjata päätöksentekoa uhkakuvien avulla.

Stubbin näkemyksen mukaan Venäjä pyrkii vaikuttamaan siihen, miten eurooppalaiset yhteiskunnat hahmottavat oman turvallisuutensa. Jos kansalaiset ja päättäjät alkavat pitää hyökkäystä todennäköisenä, poliittinen ilmapiiri voi kiristyä. Se voi lisätä painetta puolustusmenoihin, synnyttää sisäpoliittisia jakolinjoja ja vaikeuttaa pitkäjänteistä tukea Ukrainalle. Samalla jatkuva huoli voi kuluttaa yhteiskuntien kriisinsietokykyä.

Tällainen vaikuttaminen ei edellytä välitöntä sotilaallista tekoa. Riittää, että uhkakuvista tulee uskottavia ja ne alkavat ohjata keskustelua. Siksi valtionjohdon tehtävänä on tasapainottaa viestintää: kansalaisia on varoitettava todellisista riskeistä, mutta uhkia ei pidä paisuttaa tavalla, joka palvelee vastapuolen tavoitteita. Stubbin viesti asettuu tähän kehykseen. Se pyrkii rauhoittamaan keskustelua ilman, että Venäjän toiminnan vaarallisuutta sivuutetaan.

Ukrainan sota jatkuu ja pitää Euroopan paineessa

Ukrainan sota on edelleen Euroopan turvallisuustilanteen keskeisin tekijä. Stubbin arvio sodan jatkumisesta vähintään kolmen tai neljän kuukauden ajan kertoo siitä, ettei nopeaa ratkaisua pidetä todennäköisenä. Sota on pitkittynyt, ja sen kulkuun vaikuttavat sotilaalliset, taloudelliset ja poliittiset tekijät. Rintamatilanne, aseapu, joukkojen suorituskyky, talven tai kesän olosuhteet sekä kansainvälinen diplomatia muodostavat kokonaisuuden, jossa äkillisetkin muutokset ovat mahdollisia mutta rauhanomainen ratkaisu vaikea.

Pitkittyminen merkitsee Euroopalle jatkuvaa varautumista. Ukrainan tukeminen vaatii poliittista yhtenäisyyttä, taloudellisia päätöksiä ja puolustusteollisuuden kapasiteetin kasvattamista. Samalla Venäjän toiminta pakottaa Naton jäsenmaat arvioimaan omia valmiuksiaan. Suomen kannalta asetelma on erityisen merkittävä, sillä maa on uusi Nato-jäsen ja jakaa pitkän rajan Venäjän kanssa.

Vaikka Stubb torjuu arvion Venäjän halusta testata viidettä artiklaa, se ei tarkoita, että turvallisuustilanne olisi rauhallinen. Päinvastoin arvio korostaa tarvetta erottaa toisistaan välitön sotilaallinen uhka ja laajempi strateginen paine. Venäjä voi jatkaa painostusta monin keinoin: rajaturvallisuuteen liittyvillä toimilla, kybervaikuttamisella, disinformaatiolla, sotilaallisella liikehdinnällä tai poliittisella uhkailulla. Kaikki nämä voivat kuormittaa Eurooppaa ilman, että kynnys avoimeen sotilaalliseen yhteenottoon ylittyy.

Suomen asema Natossa muuttaa turvallisuuskeskustelua

Suomen Nato-jäsenyys on muuttanut maan turvallisuuspoliittisen aseman perusteellisesti. Suomi ei enää tarkastele puolustustaan vain kansallisesta näkökulmasta, vaan osana laajempaa liittokuntaa. Tämä tuo turvaa, mutta se myös liittää Suomen entistä tiiviimmin Naton yhteiseen pelotteeseen, puolustussuunnitteluun ja kriisiviestintään.

Stubbin arvio viidennen artiklan testaamisesta on tärkeä myös kotimaisen keskustelun kannalta. Suomessa on vahva maanpuolustustahto ja pitkä kokemus varautumisesta, mutta Nato-jäsenyys tuo mukanaan uudenlaisia kysymyksiä. Kansalaiset seuraavat entistä tarkemmin, miten puolustusliitto reagoisi erilaisiin uhkiin ja miten Suomen johto tulkitsee Venäjän tavoitteita.

Rauhallinen ja täsmällinen viestintä on tällaisessa tilanteessa keskeistä. Jos uhkia vähätellään, luottamus voi heikentyä. Jos niitä liioitellaan, yhteiskunta voi ajautua tarpeettomaan pelkoon. Stubbin linja pyrkii sijoittumaan näiden ääripäiden väliin: Venäjä nähdään pitkäaikaisena ja vakavana turvallisuushaasteena, mutta kaikkia synkimpiä skenaarioita ei pidetään todennäköisinä.

Suomen kannalta tämä tarkoittaa, että puolustuksen vahvistamista ja liittolaisten kanssa tehtävää yhteistyötä jatketaan, mutta päätöksenteon pohjana pyritään pitämään tarkka tilannekuva eikä pelkkä uhkakuvien ketju. Nato-jäsenyys ei poista tarvetta kansalliselle varautumiselle, mutta se antaa Suomelle aiempaa laajemman poliittisen ja sotilaallisen selkänojan.

Euroopan yhtenäisyys on Venäjän kannalta keskeinen kohde

Venäjän toiminnan yhtenä tavoitteena on ollut länsimaiden yhtenäisyyden heikentäminen. Ukrainan tukeminen on vaatinut Euroopalta poikkeuksellisen laajaa koordinaatiota, ja yhtenäisyys on ollut sekä poliittinen että strateginen voimavara. Jos Euroopan maat alkaisivat epäillä toistensa sitoutumista yhteiseen puolustukseen tai Ukrainan tukemiseen, Venäjä hyötyisi tilanteesta.

Siksi keskustelu viidennestä artiklasta on laajempi kuin pelkkä sotilaallinen kysymys. Se liittyy siihen, uskovatko jäsenmaat toistensa lupauksiin ja ovatko ne valmiita toimimaan yhdessä kriisin hetkellä. Puolustusliiton uskottavuus perustuu paitsi joukkoihin ja kalustoon myös poliittiseen tahtoon. Jos tätä tahtoa pystytään horjuttamaan, pelote voi heikentyä ilman yhtäkään laukausta.

Stubbin arvio siitä, ettei Venäjä ole testaamassa viidettä artiklaa, ei siis poista tarvetta vahvistaa Naton sisäistä yhtenäisyyttä. Päinvastoin se muistuttaa, että yhtenäisyys on säilytettävä myös silloin, kun vastapuoli pyrkii vaikuttamaan mielikuviin. Euroopan on kyettävä pitämään yhtä sekä konkreettisen sotilaallisen uhan että psykologisen paineen alla.

Johtopäätös: varautumista ilman paniikkia

Stubbin viestin ydin on varautumisen ja rauhallisuuden yhdistelmä. Venäjä on edelleen Euroopan turvallisuuden vakavin haastaja, ja Ukrainan sota jatkuu ainakin lähikuukausien ajan. Samalla kaikkia uhkakuvia on arvioitava huolellisesti, jotta julkinen keskustelu ei muutu välineeksi, jolla Venäjä saa eurooppalaiset pelkäämään ja epäilemään toisiaan.

Viidennen artiklan testaaminen olisi äärimmäisen vakava askel, johon liittyisi Venäjän kannalta suuria riskejä. Stubbin arvion mukaan Venäjä ei ole nyt etenemässä tähän suuntaan. Sen sijaan se pyrkii pitämään Eurooppaa paineessa, ruokkimaan epävarmuutta ja vaikuttamaan siihen, millaisena tulevaisuuden turvallisuus nähdään.

Suomen ja Euroopan vastaus tähän on johdonmukainen varautuminen, liittolaissuhteiden vahvistaminen ja kansalaisten luottamusta tukeva viestintä. Pelkoa ei pidä sivuuttaa, mutta sen ei pidä antaa ohjata päätöksiä. Turvallisuuspolitiikan uskottavuus rakentuu kyvystä tunnistaa todelliset riskit, torjua liioitellut tulkinnat ja säilyttää toimintakyky myös epävarmuuden keskellä.