Ilmaston lämpeneminen muuttaa Suomen tartuntatautiriskejä vähitellen. Leudommat vuodenajat ja pidempi kasvukausi voivat parantaa taudinaiheuttajia levittävien eläinten elinoloja ja avata niille uusia alueita. Muutos näkyy jo punkkien levittämissä taudeissa, jotka ovat lisääntyneet Suomessa. Uusien tautien mahdollinen leviäminen ei silti ole suoraviivainen seuraus lämpötilan noususta, vaan siihen vaikuttavat myös paikallinen luonto, eläinkannat ja ihmisten toiminta.
Punkkitaudit osoittavat muutoksen olevan jo käynnissä
Suomen kannalta konkreettisin esimerkki muuttuvasta tautitilanteesta ovat borrelioosi ja puutiaisaivotulehdus. Molempia levittävät puutiaiset eli punkit, mutta kyse on eri taudeista. Borrelioosin aiheuttaa bakteeri, puutiaisaivotulehduksen virus. Niiden ehkäisyssä ja hoidossa tarvitaan siksi erilaisia keinoja.
Punkkien levittämien tautien lisääntymiseen vaikuttaa useita tekijöitä. Ilmaston lämpeneminen voi laajentaa punkeille sopivia elinalueita ja pidentää aikaa, jolloin ne etsivät veriateriaa. Samalla eläinkantojen muutokset vaikuttavat siihen, kuinka paljon punkeilla on ravinnoksi soveltuvia isäntäeläimiä. Myös ihmisten ulkoilu, asuinympäristö ja vapaa-ajanvietto vaikuttavat siihen, kuinka usein ihminen kohtaa punkin.
Tapausmäärien kehitystä arvioitaessa on huomioitava lisäksi tautien tunnistaminen. Lisääntynyt tietoisuus ja tutkimuksiin hakeutuminen voivat kasvattaa todettujen tartuntojen määrää. Kaikkea muutosta ei siten voi selittää yhdellä syyllä, eikä yksittäinen runsas punkkikesä yksin kerro ilmaston pitkän aikavälin vaikutuksesta.
Borrelioosin ja puutiaisaivotulehduksen yleistyminen osoittaa kuitenkin, että luonnon ja ihmisten terveyden välinen yhteys on Suomessa käytännön kysymys. Tartuntariski ei rajoitu kaukaisiin matkakohteisiin, vaan sitä syntyy myös tutuissa ulkoiluympäristöissä. [Taustatietoa punkkien levittämistä taudeista](https://www.terveyskirjasto.fi/kpp00002/puutiainen-ja-sen-levittamat-taudit).
Pidempi lämmin kausi muuttaa altistumista
Tautien leviämisen kannalta merkitystä on koko vuoden sääoloilla. Kevään aikaistuminen ja syksyn leudontuminen voivat pidentää punkkien aktiivista kautta. Silloin ihminen voi altistua puremille myös ajankohtana, jolloin suojaamiseen ei ole aikaisemmin kiinnitetty yhtä paljon huomiota.
Kalenterikuukausi ei yksin kerro, onko punkkikausi päättynyt. Paikalliset lämpötila- ja kosteusolot vaikuttavat eläinten aktiivisuuteen. Suomen sisälläkin olosuhteet vaihtelevat huomattavasti, minkä vuoksi koko maata koskeva yksiselitteinen aloitus- tai päättymispäivä antaisi riskistä liian karkean kuvan.
Lämpeneminen ei myöskään tarkoita, että punkit runsastuisivat kaikkialla samalla tavalla. Niiden selviytyminen edellyttää sopivaa elinympäristöä, riittävää kosteutta ja isäntäeläimiä. Kuivuus voi heikentää oloja, vaikka lämpöä olisi runsaasti. Paikallinen kasvillisuus ja maankäyttö vaikuttavat siihen, millaisia suojapaikkoja punkeille on tarjolla.
Myös taudinaiheuttajan kierto luonnossa ratkaisee. Punkkien esiintyminen jollakin alueella ei tarkoita, että jokainen niistä kantaisi taudinaiheuttajaa. Ihmisen tartuntariski muodostuu useasta peräkkäisestä tapahtumasta: tartuntaa kantavan punkin on kohdattava ihminen, kiinnityttävä ihoon ja välitettävä taudinaiheuttaja. [Taustatietoa puutiaisten elinoloista](https://www.terveyskirjasto.fi/kpp00003).
Euroopan hyttystaudit korostavat seurannan tarvetta
Punkkien ohella Euroopassa seurataan hyttysten levittämiä tauteja. Denguekuume, chikungunya ja Länsi-Niilin kuume kuuluvat tauteihin, joiden leviämiseen lämpötilat ja hyttysten elinolosuhteet vaikuttavat. Lämpimän kauden pidentyminen voi lisätä mahdollisuuksia tartuntaketjujen syntymiseen alueilla, joilla tarvittavat muut edellytykset täyttyvät.
Euroopassa tapahtuva muutos on Suomelle merkityksellinen, vaikka eri maiden riskejä ei voi suoraan rinnastaa. Eteläisen Euroopan pitkä lämmin kausi ja paikallinen hyttyslajisto poikkeavat Suomen oloista. Muualla havaittu tautitapaus tai epidemia ei sellaisenaan osoita, että sama tauti olisi alkamassa levitä Suomessa.
Hyttysvälitteisen taudin paikallinen leviäminen edellyttää sopivaa levittäjälajia. Lisäksi taudinaiheuttajan on päästävä alueelle ja olosuhteiden on mahdollistettava tartunnan siirtyminen eteenpäin. Kaikki hyttyset eivät levitä samoja tauteja, eikä hyttysten suuri määrä yksin kerro uuden tartuntataudin vaarasta.
Ilmaston rinnalla vaikuttavat kansainvälinen matkailu ja tavaraliikenne. Ne voivat kuljettaa taudinaiheuttajia tai uusia hyttyslajeja alueelta toiselle. Siksi varautumisessa tarvitaan sekä paikallista havaintotietoa että maiden välistä tiedonvaihtoa. Suomen tilannetta on arvioitava oman lajiston, havaittujen tartuntojen ja paikallisten olosuhteiden perusteella. [Taustatietoa tautien leviämiseen vaikuttavista tekijöistä](https://www.ecdc.europa.eu/en/publications-data/key-messages-vector-borne-diseases).
Matkalta saatu tartunta eroaa Suomessa saadusta
Uusista taudeista puhuttaessa on tärkeää erottaa matkailuun liittyvät tartunnat kotimaisista. Suomessa todettu sairaus voi olla saatu ulkomailla. Tällainen tapaus ei yksin tarkoita, että tautia levittävää hyttystä tai muuta välittäjää esiintyisi tartuntakykyisenä Suomessa.
Paikallinen tartunta kertoo erilaisesta tilanteesta. Sen selvittämisessä tarvitaan tietoa siitä, missä sairastunut on liikkunut ja milloin oireet ovat alkaneet. Samalla voidaan joutua tutkimaan, esiintyykö alueella taudin leviämisen mahdollistavia eläimiä. Havaintojen merkitys riippuu kokonaisuudesta, ei pelkästään taudin nimestä.
Myös uuden lajin yksittäinen havainto ja sen vakiintuminen ovat eri asioita. Kuljetuksen mukana saapunut hyönteinen ei välttämättä pysty lisääntymään tai selviämään paikallisesta talvesta. Pysyvä kanta puolestaan edellyttää, että laji pystyy jatkamaan elinkiertoaan alueella vuodesta toiseen.
Näiden erojen säilyttäminen uutisoinnissa ja viranomaisviestinnässä auttaa arvioimaan uhkaa oikeassa mittakaavassa. Liian varmat ennusteet voivat johtaa harhaan, mutta varhaisia havaintoja ei myöskään pidä sivuuttaa. Seurannan tehtävänä on tunnistaa, milloin yksittäisistä löydöksistä alkaa muodostua laajempi muutos. [Taustatietoa tautien levittäjien seurannasta](https://www.ecdc.europa.eu/en/disease-vectors).
Suojautumisessa tarvitaan useita keinoja
Punkkien puremien ehkäisy on Suomessa jo nyt hyödyllinen tapa vähentää tartuntariskiä. Peittävä vaatetus ja ihon tarkastaminen ulkoilun jälkeen auttavat havaitsemaan punkkeja. Tarkastuksesta on hyötyä erityisesti silloin, kun on liikkunut kasvillisuudessa alueella, jolla punkkeja esiintyy.
Ihoon kiinnittynyt punkki kannattaa poistaa mahdollisimman pian. Poistamiseen sopivat esimerkiksi siihen tarkoitetut pinsetit, joilla punkista otetaan kiinni läheltä ihon pintaa ja vedetään se irti tasaisesti. Punkkia ei pidä yrittää irrottaa rasvalla. Nopea poistaminen pienentää borreliatartunnan riskiä.
Puremakohdan vähäinen punoitus ei yksin tarkoita borrelioosia. Laajeneva ihomuutos on kuitenkin syy ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon. Oireiden arvioinnissa merkitystä on niiden kehityksellä ja kokonaiskuvalla. Pelkkä tieto punkin puremasta ei vielä kerro, onko tartunta tapahtunut. [Tietoa borrelioosista ja punkin poistamisesta](https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00063).
Puutiaisaivotulehdusta vastaan on rokote. Sen tarvetta arvioidaan oleskelualueen ja luonnossa liikkumisen perusteella. Rokote ei estä punkkia kiinnittymästä ihoon eikä suojaa borrelioosilta, joten puremilta suojautumista tarvitaan myös rokotuksen jälkeen. Alueelliset rokotussuositukset ja oma rokotussuoja on syytä tarkistaa terveydenhuollosta. [Tietoa puutiaisaivotulehdukselta suojautumisesta](https://www.hyvaks.fi/hyvinvointisi-tueksi/hyvinvointia-edistava-terveellinen-kesa/punkit).
Terveydenhuollon on seurattava muuttuvaa tautikarttaa
Ilmaston muuttuminen edellyttää pitkäjänteistä varautumista. Suomessa tämä tarkoittaa jo tunnettujen tautien kehityksen seuraamista sekä valmiutta tunnistaa poikkeavia tartuntoja. Tautitapausten lisäksi tarvitaan tietoa levittäjäeläinten esiintymisestä ja siitä, miten niiden elinalueet muuttuvat.
Seurannassa olennaista on havaintojen vertailukelpoisuus. Jos tutkimuksia tehdään aiempaa enemmän, löydösten määrä voi kasvaa ilman vastaavaa muutosta todellisessa tartuntamäärässä. Toisaalta puutteellinen tutkiminen voi jättää muutoksen piiloon. Tulkinta edellyttää siksi tietoa sekä löydöksistä että niiden keräämistavasta.
Terveydenhuollossa matkustushistoria ja kotimaiset luontoaltistukset auttavat selvittämään tartunnan mahdollista alkuperää. Samalla tarvitaan yhteistyötä ympäristöä ja eläimiä seuraavien asiantuntijoiden kanssa. Taudinaiheuttajan kierto voi ulottua useaan eläinlajiin ennen kuin ihminen sairastuu.
Varautumisen tarve ei tarkoita, että Suomessa olisi välitön vaara laajasta uusien tautien aallosta. Se tarkoittaa, että muuttuvia olosuhteita on seurattava ajoissa ja ehkäisyä mukautettava havaintojen perusteella. Euroopassa lämpimämpien ja pidempien kesien yhteys tartuntatautien riskeihin on jo osa terveysvarautumista. [Taustatietoa muuttuvista tartuntatautiriskeistä](https://www.ecdc.europa.eu/en/news-events/sustained-heatwaves-increase-risk-infectious-diseases-across-europe-ecdc-scales-action).
Suomessa lähin käytännön kysymys on edelleen tuttujen punkkitautien ehkäisy. Samalla Euroopan muuttuva tautitilanne antaa perusteen pitää seuranta ajan tasalla. Uusien tautien leviämistä ei voi ennustaa pelkän lämpömittarin perusteella, mutta ilmaston vaikutusta niiden mahdollisiin leviämisreitteihin ei voi jättää huomiotta.
Ladataan kommentteja...