Pohjanmaalle luvattua marjanpoimintatyötä on käytetty välineenä laajassa huijauksessa, jossa lähes 80 vietnamilaista on allekirjoittanut työsopimuksia, jotka on väärennetty todellisten suomalaisten maatalousyritysten nimiin. Yritykset itse eivät ole olleet tietoisia siitä, että niiden nimeä, tietoja tai jopa allekirjoituksia on käytetty sopimuksissa, joilla ulkomaisille työnhakijoille on luvattu kausityötä Suomessa. Tapaus on herättänyt huolta siitä, kuinka helposti kausityövoiman rekrytointiin liittyvää järjestelmää voidaan käyttää väärin, kun työnhakijat ovat kaukana Suomesta eivätkä pysty tarkistamaan sopimuksen aitoutta paikan päällä.
Sopimuksia väärennetty tunnettujen yritysten nimiin
Uhriksi joutuneet vietnamilaiset ovat kertoneet allekirjoittaneensa työsopimuksia, joissa työnantajaksi on merkitty todellinen, toiminnassa oleva suomalainen maatalous- tai marjanviljelyalan yritys. Sopimuksissa on käytetty yritysten oikeita nimiä ja usein myös muita tunnistetietoja, minkä vuoksi asiakirjat ovat vaikuttaneet työnhakijoiden näkökulmasta täysin aidoilta. Todellisuudessa yritykset eivät ole solmineet kyseisiä sopimuksia eivätkä ole olleet minkäänlaisessa yhteydessä näihin työnhakijoihin. Kyse on siis kolmannen osapuolen toiminnasta, jossa yritysten mainetta ja tietoja on hyödynnetty ilman lupaa osana rekrytointiprosessia, joka on lopulta osoittautunut vilpilliseksi.
Menettely on erityisen vahingollinen kahdella tavalla. Ensinnäkin siitä kärsivät suoraan ne työnhakijat, jotka ovat maksaneet rahaa, matkustaneet pitkiä matkoja tai muuten sitoutuneet tulevaan työsuhteeseen luottaen sopimuksen aitouteen. Toiseksi vahinkoa kärsivät myös ne yritykset, joiden nimeä on käytetty ilman suostumusta – niiden maine on saattanut kärsiä, ja ne ovat joutuneet tahtomattaan osaksi tapausta, josta ne eivät ole olleet tietoisia ennen kuin asia on tullut julki. Tämä asetelma tekee tilanteesta poikkeuksellisen hankalan selvitettävän, sillä varsinaiset tekijät pysyttelevät usein näkymättömissä ja toimivat sekä uhrien että väärinkäytettyjen yritysten selän takana.
Kausityövoiman rekrytointi houkuttelee väärinkäyttäjiä
Suomalainen marjanviljelyala on vuosien ajan nojannut merkittävästi ulkomaisen kausityövoiman varaan, sillä kotimaisten poimijoiden määrä ei riitä kattamaan satokauden tarvetta. Tämä on synnyttänyt vakiintuneen käytännön, jossa työnhakijoita rekrytoidaan ulkomailta, usein välikäsien tai rekrytointiyritysten kautta. Juuri tämä rakenne, jossa työnhakija ja lopullinen työnantaja eivät ole suorassa yhteydessä toisiinsa ennen matkaa, tarjoaa mahdollisuuden väärinkäytöksille.
Kun rekrytointiprosessi etenee ulkomailla eikä työnhakijalla ole käytännössä mahdollisuutta tarkistaa suoraan suomalaiselta yritykseltä, onko sopimus todellinen, väärentäjät voivat toimia suhteellisen vapaasti. Sopimuksissa käytetään usein tuttuja ja luotettavina pidettyjä nimiä, koska ne lisäävät uskottavuutta ja vähentävät työnhakijoiden epäluuloja. Tämäntyyppinen toiminta ei rajoitu pelkästään Suomeen, vaan vastaavia tapauksia on havaittu useissa Euroopan maissa, joissa kausityövoiman kysyntä on suurta ja rekrytointiketjut pitkiä ja vaikeasti valvottavia.
Uhrien tilanne ja siihen liittyvät riskit
Niille, jotka ovat allekirjoittaneet väärennetyn sopimuksen ja mahdollisesti jo matkustaneet Suomeen tai valmistautuneet matkaan, tilanne voi olla erittäin vaikea. Väärennetyn sopimuksen perusteella ei synny todellista työsuhdetta, mikä tarkoittaa, ettei työnhakijalla ole sen nojalla oikeutta palkkaan, majoitukseen tai muihin työsuhteeseen kuuluviin etuihin, joita sopimuksessa on saatettu luvata. Pahimmillaan tilanne voi johtaa siihen, että henkilö on käyttänyt merkittäviä summia rahaa esimerkiksi matkajärjestelyihin tai välitysmaksuihin saamatta vastineeksi mitään.
Tällaiset tapaukset liittyvät usein laajempaan ilmiöön, jossa haavoittuvassa asemassa olevia työnhakijoita hyödynnetään taloudellisesti. Kausityöhön hakeutuvat ulkomaiset työntekijät ovat usein riippuvaisia rekrytoijien antamista tiedoista, eivätkä he välttämättä tunne suomalaista työlainsäädäntöä tai osaa arvioida, mitkä käytännöt ovat tavanomaisia ja mitkä poikkeuksellisia. Kielimuuri ja maantieteellinen etäisyys vaikeuttavat entisestään tilanteen selvittämistä etukäteen, mikä tekee tämäntyyppisistä huijauksista erityisen tehokkaita juuri tässä kohderyhmässä.
Yritysten asema ja maineen suojaaminen
Niille suomalaisille maatalousyrityksille, joiden nimeä on käytetty ilman lupaa, tilanne on niin ikään hankala. Yritys saattaa saada tietää asiasta vasta siinä vaiheessa, kun väärennettyjen sopimusten uhrit ottavat yhteyttä yritykseen kysyäkseen työsuhteestaan, jota ei todellisuudessa ole olemassa. Tämä voi aiheuttaa yritykselle sekä ylimääräistä selvitystyötä että mainehaittaa, vaikka yritys itse ei ole tehnyt mitään väärää. Tilanne korostaa tarvetta sille, että yritykset seuraavat aktiivisesti, käytetäänkö niiden nimeä tai tietoja rekrytointiin liittyvissä yhteyksissä ilman niiden tietoa.
Kausityövoimaa käyttävillä tiloilla ja yrityksillä on jatkossa syytä kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, miten rekrytointi tosiasiallisesti etenee, ja varmistaa, että kaikki niiden nimissä tehtävät sopimukset kulkevat todella niiden oman hallinnan kautta. Samalla asia nostaa esiin laajemman kysymyksen siitä, miten ulkomaisten välittäjien ja rekrytointikanavien toimintaa voitaisiin valvoa nykyistä tehokkaammin, jotta vastaavilta väärinkäytöksiltä vältyttäisiin tulevaisuudessa.
Miten tilannetta voidaan jatkossa ehkäistä
Tapaus tuo esiin tarpeen selkeämmälle tiedottamiselle ja tarkistusmahdollisuuksille kausityöhön liittyvässä rekrytoinnissa. Työnhakijoiden olisi hyvä pystyä varmistamaan sopimuksen aitous suoraan työnantajaksi merkityltä yritykseltä ennen matkustuspäätöksen tekemistä tai maksujen suorittamista mahdollisille välittäjille. Vastaavasti yritysten kannattaa harkita käytäntöjä, joilla ne voivat vahvistaa työnhakijoille sopimuksen todenperäisyyden, esimerkiksi tarjoamalla suoran yhteydenottokanavan, jonka kautta epäselvissä tilanteissa voi tarkistaa asian.
Laajemmassa mittakaavassa tapaus muistuttaa siitä, että kausityövoiman rekrytointiketjujen läpinäkyvyyttä olisi tarpeen parantaa. Mitä useampi välikäsi rekrytointiprosessiin osallistuu, sitä vaikeampi työnhakijan on arvioida, kenen kanssa hän todellisuudessa asioi. Viranomaisten, alan järjestöjen ja yritysten yhteistyöllä voitaisiin kehittää nykyistä selkeämpiä toimintamalleja, joiden avulla vilpillinen toiminta olisi helpompi tunnistaa jo ennen kuin työnhakijat ehtivät kärsiä siitä taloudellista tai muuta vahinkoa. Tapaus on joka tapauksessa osoitus siitä, että kausityövoiman rekrytointiin liittyvä luottamus on herkkä järjestelmä, jota on syytä vaalia sekä työnhakijoiden että työnantajien edun nimissä.
Ladataan kommentteja...