Suurten kaupunkien tuloveroprosentit pysyvät pääosin ennallaan, vaikka talouden tasapainossa on korjattavaa. Vain yksi suurista kaupungeista nostaa tuloveroprosenttiaan. Alijäämiä katetaan aiempina vuosina kertyneillä ylijäämillä, jotka antavat kaupungeille mahdollisuuden jakaa talouden sopeutusta useammalle vuodelle.

Ratkaisu säästää asukkaat laajoilta kunnallisveron korotuksilta tässä vaiheessa. Samalla se siirtää huomion tulevien vuosien kehitykseen: kuinka nopeasti tulot vahvistuvat, miten menot kasvavat ja kuinka kauan aikaisemmin kerätyt puskurit riittävät? Jos näkymät pysyvät heikkoina, veronkorotusten todennäköisyys kasvaa. Ylijäämien käyttäminen tarjoaa aikaa, mutta pysyvää tulojen ja menojen epätasapainoa se ei yksin ratkaise.

Aiemmat ylijäämät antavat liikkumavaraa

Kaupungin talous voi olla yksittäisenä vuonna alijäämäinen, vaikka sen taseessa olisi edelleen huomattavasti aiemmilta vuosilta kertynyttä ylijäämää. Näiden kahden asian erottaminen auttaa ymmärtämään, miksi veroprosenttia ei välttämättä nosteta heti menojen ylittäessä tulot.

Vuoden alijäämä kertoo kyseisen tilikauden tuloksesta. Kertynyt ylijäämä puolestaan kuvaa aikaisempien tilikausien tulosten muodostamaa kirjanpidollista puskuria. Kun alijäämäinen vuosi heikentää tätä puskuria, kaupungille voi silti jäädä mahdollisuus jatkaa talouden tasapainottamista ilman välitöntä tuloveron korotusta.

Kertyneen ylijäämän käyttäminen kuuluu kuntien taloussuunnittelun mahdollisuuksiin. Taloussuunnitelmassa voidaan ottaa huomioon taseeseen aikaisemmin syntynyt ylijäämä ja kattaa sillä suunnittelukauden alijäämää. Liikkumavara riippuu siten myös siitä, millaisesta taloudellisesta asemasta kunta lähtee tuleviin vuosiin. Tätä periaatetta avataan [kuntien budjetoinnin ja taloussuunnittelun ohjeissa](https://www.kuntaliitto.fi/talous-ja-elinvoima/kuntatalous-ja-valtio/budjetointi-ja-taloussuunnittelu).

Puskurien käyttäminen voi olla perusteltua esimerkiksi silloin, kun tulojen heikkouden arvioidaan jäävän tilapäiseksi. Jos talous myöhemmin vahvistuu ja vuositulos palautuu tasapainoon, aikaisempien vuosien ylijäämä on auttanut ylittämään vaikean jakson. Ratkaisevaa on, kuinka realistinen odotus toipumisesta on.

Puskuri ei tarkoita samaa kuin rahaa tilillä

Kertyneestä ylijäämästä puhutaan usein säästöinä. Ilmaus on ymmärrettävä, mutta se voi antaa kaupungin rahoituksesta liian yksinkertaisen kuvan. Taseessa näkyvä ylijäämä ei sellaisenaan tarkoita, että vastaava rahamäärä odottaisi pankkitilillä vapaasti käytettävänä.

Kaupungin varallisuus voi olla kiinni esimerkiksi rakennuksissa ja muussa pitkäaikaisessa omaisuudessa. Siksi tilikauden tuloksen lisäksi on tarkasteltava rahojen riittävyyttä: milloin tulot tulevat, milloin laskut erääntyvät ja kuinka paljon investointeihin tarvitaan rahoitusta. Kirjanpidollinen puskuri ja käytettävissä olevat rahavarat vastaavat eri kysymyksiin.

Tästä seuraa, että kaupunki voi käyttää aikaisempia ylijäämiä alijäämän kattamiseen ja tarvita samalla lainaa investointeihin. Tilanne ei ole itsessään ristiriitainen. Talouden kokonaisuutta arvioitaessa on kuitenkin tärkeää nähdä molemmat puolet, jotta vahva tase ei peitä kasvavaa rahoituksen tarvetta.

Myös omaisuuden myyntiä on arvioitava erikseen. Yksittäinen myynti voi vahvistaa vuoden tulosta tai kassaa, mutta saman omaisuuden myynnistä ei saada tuloa uudelleen seuraavana vuonna. Kertaluonteinen helpotus ei siten automaattisesti kerro jatkuvan toiminnan rahoituksen kestävyydestä.

Veroprosentin säilyminen ei kerro koko talouskuvaa

Asukkaalle tuloveroprosentti on näkyvä osa kaupungin talouspäätöksiä. Sen pitäminen ennallaan merkitsee, ettei kunta kiristä juuri tätä verotuksen osaa. Päätöksestä ei kuitenkaan voi yksin päätellä, että kaupungin kaikki tulot ja menot olisivat tasapainossa tai että palveluihin kohdistuvat paineet olisivat poistuneet.

Vain yksi suurista kaupungeista nostaa tuloveroprosenttiaan – alijäämiä katetaan puskureilla – kuvituskuva

Kunnallisveron tuottoon vaikuttavat veroprosentin lisäksi asukkaiden veronalaiset tulot ja verotuksessa tehtävät vähennykset. Veroprosentti voi pysyä samana, vaikka kaupungin saama verokertymä muuttuu. Vastaavasti veronkorotuksen tuotto riippuu siitä, millaiselle tulopohjalle korotus kohdistuu.

Kuntien rahoitus muodostuu useasta lähteestä. Kunnallisveron rinnalla kokonaisuuteen kuuluvat muun muassa kiinteistövero, osuus yhteisöveron tuotosta, valtionosuudet sekä erilaiset maksu- ja myyntitulot. Näiden keskinäinen paino vaihtelee kunnittain, minkä vuoksi yhden tulolähteen tarkastelu antaa taloudesta vain osittaisen kuvan. Rahoituksen rakennetta kuvataan [kuntaverotuksen taustatiedoissa](https://www.veronmaksajat.fi/tutkimus-ja-tilastot/kuntaverot/).

Asukkaan kannalta olennaista onkin veroprosentin lisäksi se, millaiset palvelut kaupunki pystyy järjestämään käytettävissä olevilla tuloilla. Samana pysyvä veroprosentti voi esiintyä hyvin erilaisissa taloustilanteissa. Kaupunkien väliseen vertailuun tarvitaan siksi myös tietoa palvelutarpeesta, velasta, omaisuudesta ja tulevista menoista.

Tulevien vuosien näkymä ratkaisee korotuspaineen

Veronkorotusten välttäminen nyt ei sido tulevien vuosien ratkaisuja. Jos alijäämiä syntyy toistuvasti, aiempien vuosien ylijäämä pienenee vähitellen. Silloin kaupunki joutuu arvioimaan uudelleen sekä menojensa kehitystä että tulopohjansa riittävyyttä.

Olennaisin ero kulkee tilapäisen heikkouden ja pitkäaikaisen epätasapainon välillä. Tilapäisessä tilanteessa puskureilla voidaan tasata vuosien välistä vaihtelua. Jos tavallisen toiminnan menot ylittävät tulot vuodesta toiseen, puskurien käyttäminen siirtää ratkaisuja eteenpäin ja samalla kaventaa myöhempää liikkumavaraa.

Taloussuunnitelmien ennusteilla on siksi suuri merkitys. Tulojen kasvuodotusten, menojen hillinnän ja mahdollisten säästöjen täytyy muodostaa uskottava kokonaisuus. Jos tasapaino perustuu pääosin siihen, että yleisen taloustilanteen oletetaan paranevan nopeasti, suunnitelma on herkkä ennusteiden pettämiselle.

Heikkojen näkymien jatkuessa veronkorotus nousee todennäköisemmin uudelleen päätettäväksi. Tarkkaa ajankohtaa tai korotuksen suuruutta ei voi päätellä nykyisestä veroratkaisusta. Ne riippuvat kaupunkikohtaisesta kehityksestä ja siitä, mitä muita toimia on käytettävissä. Nyt käyttämättä jäävä veronkorotusmahdollisuus säilyy yhtenä tulevien vuosien vaihtoehtona.

Palvelut ja investoinnit vaativat yhteensovittamista

Kaupungin menot eivät muodostu yhdestä kokonaisuudesta, jota voisi pienentää samalla tavalla kaikkialta. Palvelujen järjestäminen, henkilöstö, tilat ja kunnossapito sitovat rahaa eri tavoin. Osa muutoksista voidaan toteuttaa nopeasti, kun taas osa vaikuttaa menoihin vasta pidemmän ajan kuluessa.

Säästöpäätöksissä on tarkasteltava myös niiden myöhempiä seurauksia. Esimerkiksi kunnossapidon lykkääminen voi vähentää lähivuoden menoja mutta kasvattaa korjaustarvetta tulevaisuudessa. Palveluverkon muuttaminen taas voi edellyttää valmistelua ja käytännön järjestelyjä ennen kuin taloudellinen vaikutus näkyy täysimääräisenä.

Investoinnit tuovat suunnitteluun oman aikajänteensä. Koulujen, päiväkotien, katujen ja muiden rakenteiden käyttöikä ulottuu pitkälle yksittäisen talousarviovuoden yli. Investoinnin arvioinnissa on siksi huomioitava hankintahinnan lisäksi ylläpito ja se, kuinka hyvin ratkaisu vastaa tulevaan tarpeeseen.

Kasvavassa kaupungissa uusien tilojen tarve voi lisätä rahoituspainetta. Väestöään menettävässä kaupungissa vaikeus voi puolestaan olla olemassa olevien tilojen ja palvelujen mitoittaminen muuttuvaan kysyntään. Molemmissa tilanteissa talouden tasapainottaminen vaatii enemmän kuin yhden veroprosenttia koskevan päätöksen.

Nyt ostetaan aikaa talouden tasapainottamiseen

Suurten kaupunkien pääosin muuttumattomat tuloveroprosentit kertovat siitä, että alijäämiin vastataan tässä vaiheessa myös aikaisempien vuosien ylijäämillä. Puskurit mahdollistavat sen, ettei kaikkea sopeutusta tarvitse tehdä yhden vuoden aikana. Se antaa päättäjille aikaa valmistella muutoksia ja arvioida talouden suuntaa.

Ajan arvo riippuu kuitenkin siitä, mitä sen kuluessa tapahtuu. Jos tulojen ja menojen välinen ero pienenee, puskurien käyttäminen voi auttaa hallitsemaan siirtymää tasapainoisempaan talouteen. Jos ero säilyy, kaupunki kohtaa saman ongelman myöhemmin aiempaa pienemmällä varautumisvaralla.

Asukkaiden kannalta seuraavien talouspäätösten keskeisiä kysymyksiä ovatkin ylijäämien riittävyys, suunniteltujen sopeutustoimien vaikutukset ja palvelujen jatkuvuus. Tuloveroprosentin säilyminen ennallaan on konkreettinen päätös, mutta talouden kestävyys selviää useamman vuoden kehityksestä. Pitkittyvä heikkous kasvattaisi painetta palata veroratkaisuihin, vaikka laajoilta korotuksilta nyt vältytään.